Mutta mistä aloittaa näin 2,5kk tauon jälkeen? Niin hirvittävästi on tapahtunut asioita, mielessä pyörii miljoona aihetta ja kädet voisivat vain laittaa sauhuamaan näppäimistölle. En kuitenkaan nyt aio romaaneja kirjoitella, vaan herra M:n mentyä nukkumaan aion myös minä laittaa pään tyynyyn. Kohta. Jos muutaman sananen...
Pikku herra M syntyi siis 28. tammikuuta, synnytys käynnistettiin viikoilla 41+6 ja synnytys meni ihan ok. Lupailin synnytyskertomusta ja sen myös kirjoittelen jahka raaskin uniani joskus lyhentää. Kaksi ensimmäistä viikkoa iskä oli isyyslomalla, sitten jäimme herra M:n kanssa kaksin arkea opettelemaan. Välillä oli vaikeampaa, välillä helpompaa, mutta minulle vaikeinta oli uuden unirytmin tai sanotaanko rytmittömyyden opetteleminen. Yöheräämiset vielä kesti, mutta aamulla 5-6 aikaan päivän aloittaminen ja päiväunien väliin jääminen meinasi käydä fysiikan päälle. Ensinnäkään päiväunia ei uskaltanut nukkua kun piti vähän väliä tarkistaa hengittääkö vauva - ei sillä, että vauvalla olisi ollut jotain sairauksia tai muuta, vaan ylihuolehtiva esikoisen äiti vain puski minusta esiin!! Toisekseen niille päiväunille ei montaakaan mahdollisuutta päivän aikana tullut. Vauvan hoidon ja maitobaarina olemisen lisäksi päiviin kuului rintapumppailua, tuttipullojen pesua ja keittämistä. Muuten kanniskeltiin vauvaa ympärikämppää, nukkuttaen, hyssytellen, lauleskellen tai mitä nyt vauva sitten sattui milläkin hetkellä tarvitsemaan. Edes pyykkiä en pessyt! Ennen vauvan syntymää ei ollut kyllä mitään tajua, kuinka arki vauvan myötä oikeasti muuttuu. Tiesin ehkä teoriassa mitä kaikkea on/voisi olla tulossa, mutta kyllä ensimmäinen kuukausi oli sen verran haastavaa aikaa, että unohdan kaiken mitä aiemmin ajattelin! Toisaalta, mistä sitä olisi edes voinut tietää mitä vauva-arki on kun sitä ei ole koskaan aivan vierestä - tarkoitan siis ihan samassa taloudessa vauvaa hoitavana - ikinä kokenut. Onhan se herranjestas ihan eri kuunnella äitien juttuja hetken aikaa kahvilassa tai nähdä se hetkellinen haisevan kakkavaipan vaihto tai pikku väsykitinä, kuin että viettäisi vauvaperheessä vaikka kokonaisen viikon yötä päivää.
Tällä hetkellä herra M on siis 2,5kk, koliikilta olemme välttyneet, mutta vatsavaivoista vähän kärsitään. Yöt ollaan menty alusta asti kahdella syötöllä ja sama tahti jatkuu. Parina yönä on tainnut olla poikkeus ja on ollut vain yksi syöttö, mutta luulenpa yöunien pitkittyvän vasta kun kiinteisiin ruokiin päästään. Nyt herra M nukkuu pidempiä päikkäreitä, eikä ylihuolehtivan äidin enää tarvitse olla koko aikaa tsekkailemassa kulkeeko hengitys. Myönnän, että joskus yöllä tulee sellaisia hetkiä, ettei kuule mitään ääniä ja sitten on pakko alkaa tarkkailemaan liikkuuko se rintakehä tai mussuttaako suu. Näiden HIEMAN säännöllisempien päivärutiinien vuoksi pääsinkin nyt blogissakin vierailemaan. Tämä teksti jääköön nyt tähän mutta tulevia aiheita on ainakin; imetys/pullosyöttäminen, matkustelu ja liikkuminen vauvan kanssa yleensäkin, kehitys...
Ja sitten ne häät. Voisko tähän sanoa nyt, että OMG! (ja lopetan saman tien näiden lyhenteiden käyttämisen!) Niihin on enää neljä kuukautta. Suunnittelu on ollut pitkälti jäissä viimeisen kolme kuukautta, joten saapi laittaa ajatusta toisen perään koko kevään. Perheen, ystävien ja ennen kaikkea tuon tulevan aviomiehen avustamana sekä lujalla tahdonvoimalla tästä vuodesta kyllä selvitään! <3
Ihanaa ja aurinkoista kevättä odotellessa!
