Rv39+0 ajatuksia

Viikko laskettuun aikaan. Tämä aamu alkoi lantion alueen kivulla. Not nice! Sain sen kuitenkin helpottamaan laittamalla kylkimakuulla kaurapussin lantiolle ja alaselkään. Tein näin kaksi kertaa n. 1h välein ja sain nukuttua vähän pidempään. Countdownia on tässä laskettu jo hyvä tovi ja nyt tuntuu siltä, että mahatyyppi antaa odottaa itseään vielä LA:n jälkeenkin.

Neuvolassa viime maanantaina, rv 38+4:

• Onko supistuksia? Ei. Enkä tiedä onko harjoitussupistuksiakaan. Maha hetkellisesti saattaa kyllä kovettua, muttei ainakaan kivuliaasti. Jotain vihlasuja kohdunkaulan tietämillä tai jossain siellä päin on. Nämä tuntuvat ikään kuin tökkäisyiltä, vihlaisuilta - kestävät ihan muutaman sekunnin esim. kävellessä, mutta niitäkään ei ole edes joka päivä.
• Kohdunpohjan korkeus: laskenut 2cm, ei huolestumisen aihetta
• Hemoglobiini noussut 113 -> 127, joten rautalääkkeet saan tähän hetkeen lopettaa
• Painoa yhteensä tullut +9,6kg (olin syönyt juuri ennen neuvolaan lähtöä, joten siitä tulee pari sataa grammaa lisää). Ihmettelen kuitenkin, että näinkin maltillisella painon nousulla on raskaus mennyt. Turhaan alkuun stressasin aiheesta!;)
• Vauvan liikkeet normaalit kun vähän dopplerilla häntä tökittiin. Hän oli klo 12 päikkäreillä neuvola-aikaan, joten kuka sitä nyt silloin jaksaa liikkua.
• Vauvan syke oli "nukkuessa" n. 130 tienoilla, ja kysyinkin, että onko syke vähän laskenut kun aiemmin ollut n. 150x/min. Olihan se, mutta kun tyyppi heräsi niin johan se sykekin nousi.
• Viikon päästä nähdään jälleen.
• Jos mennään lasketun ajan yli niin 10vrk:n päästä viimeistään lasketusta ajasta mennään äitipolille. Meillä 10. vuorokausi olisi sunnuntai, joten todennäköisesti siitä seuraava maanantai, 26.1., olisi viimeistään meidän vauvan ensiparkaisupäivä. Jos siis ollaan oikein laskelmoivia tässä vaiheessa..

Kerroin neuvolatädille, että on niin epätietoinen olo koska sitten pitäisi synnärille lähteä. Tai periaatteessa tietää ohjeet supistuksien seuraamisista, lapsiveden menosta tai mahdollisesta äkillisestä verenvuodosta, mutta silti sitä odottaa, että miten omalla kohdalla asiat menevät. Malttamaton kun on niin ei jaksaisi odottaa. Th sanoi osuvasti, että vauvat eivät koskaan katso kalenteria - vanhemmat sitä vastoin saattavat katsoa. Heh! Myönnän olevani juuri se ihminen, joka elää kalenterin mukaan ja tämä onkin hankalaa kun periaatteessa ei uskalla tehdä kalenterivarauksia liian lähelle laskettua aikaa! Toisaalta se on mukavaa, mutta toisaalta se saa päivät tuntumaan ikuisuuksilta. "Mitä sitä tänään tekisi...?" on lähes jokaisen aamun ajatus... Turhauttavaa!

Kärsimättömyydestä johtuen olen lueskellut keskustelupalstoja ja blogeja etsien tietoa, miten synnytykset ovat käynnistyneet, tai onko mitään ennakoivia oireita. Tietenkin siihen on yhtä monta ennusmerkkiä kuin on raskaana olevaa naistakin. Innokkaana muiden kokemuksia lukiessa sitä ajattelee, että "JES Hb oli noussut - viittaa siis viikon sisällä tapahtuvaan synnytykseen" tai alkaa
seurailemaan pikkuhousunsuojia maanisesti - oliskohan tuo pala sitä limatulppaa tai nytkö lirahti lapsivettä? Pitäisi rauhallisesti odotella ja luottaa siihen, että oma kroppa toimii itselle parhaalla tavalla synnytyksen lähestyessä. Mutta kuten sanottu: "Odottavan aika on pitkä".

Rv39+0 siluettia.
Sunnuntaina olisi tarkoitus napata pari raskauskuvaa tuttavan toimesta.
Nähtäväksi jää löytyykö sieltä iFöönilaatua parempaa julkaistavaa!
(kuvanmuokkaustaidot puuttuu, pahoittelut)

Viime viikoilla olen myös etsinyt tietoa yliaikaisuudesta, synnytyksen käynnistämisestä sekä sairaalassa, että kotikonstein. Tietenkään tässä rv37-38 tienoilla ei ole ollut fiksua lähteä kotikonsteja kokeilemaan, koska luonto on syystä ihmisen raskauden keston asettanut sinne suunnilleen 40 viikon tienoille. Ennenaikaisina syntyneillä vauvoilla on esimerkiksi keuhkojen tai syömisen kanssa ongelmia, puhumattakaan niistä pienistä keskosista, jotka painavat alle 1000g. Synnytystä ei siis tietoisesti kannata kiirehtiä. Silti olen ollut tiedonjanoinen ja halunnut "sivistää" itseäni. Koska vointini on ollut hyvä niin edelleen mennään koiran kanssa lenkkiä 3 x päivässä, välillä kylläkin lyhyempää reittiä ja hitaampaa. Pidemmillä lenkeillä poikkeuksetta tulee noita pistoksia alapäähän tai sitten pitää päästää pissalle (viimeisen vuorokauden aikana olen valehtelematta käynyt varmaan 15x pissalla!!).

Akupunktiota, hermoratahierontaa, SSS (siivous, seksi, sauna) tai muitakaan synnytyksen käynnistämiskeinoja en ole kokeillut. Kuitenkin, testasin vähän rajojani loppiaisena ja lähdettiin lähimetsään aamulenkille kameran kera. Kestoltaan siis pidempi lenkki vaikka matkaa ei paljon tullut, ja myös tulisin kyykkimään, polvistumaan, pyörimään lumessa eri tavoin kuin normaalilenkillä. Riskinä myös, että koira lähtee omille teilleen rusakon perässä. Siksi heijastinliivi, jotta sen erottaa. Kuvasaldoa:

Aurinko vielä piilossa puiden takana. 

Minkä-lie-betoniputken läpi Lumikin kuvausta.

Ei oikein onnistunut koko kuvaaminen.. Mutta tästä on varaa parantaa!

Uusi objektiivi, musta koira valkoisella taustalla, turhautuminen ja toppahousujen painaminen vatsaa sai minut lopettamaan kuvaussession. Tulipahan joululahja alustavasti testattua. Tietää ensi kerralla toimia hieman toisin. Tämä lenkkikään ei silti saanut minkäänlaisia supistuksia aikaiseksi. Turhautuminen heti aamusta taisi saada koko päivälle negatiivisen sävyn ja olin kotona yksikseni kiukkuinen. Tuhahtelin itselleni ja ajatuksilleni, tiuskin koiralle... Joku hormonihuuru oli loppiaisen teemasana. 

Noniin. Sekavaa kirjoitusta unen rajamailla. Odottavin mielin lähdetään 40. raskausviikkoon!