Ensi vuodesta onkin tulossa meidän taloudessa erityinen. Isoja tapahtumia, isoja päätöksiä. Pienen poikavauvan olisi määrä syntyä tammikuusta, opettelemme elämään vauvan kanssa ja lisäksi järjestelemme elokuisia häitä. Alkuvuosi tulee olemaan varmasti haastavaa aikaa kaikkine uusine asioineen, mutta yritetään myös nauttia. Kahden aikuisen (haha, oon niin aikuinen :D) omien ja yhteisten rutiinien muuttaminen vauvan parhaaksi vaatii varmaan oman aikansa, mutta mieltäni askarruttaa myös tuon karvaturrin suhtautuminen vauvan tuloon. Nyt koiralla on tietyt rutiinit klo 9, 15 ja 21 lenkkeineen, ja on varmasti ihmeellistä myös koiralle kun vauvantuoksuinen pötkylä tulee taloon ja se kommunikoi vain itkien. Vauvan käsien tarttuessa joka tavaraan myös koira saa osansa. Sitä odotan jännityksellä ja vähän pelolla. Nyt Lumikki on kuin ihmisen mieli, mutta lapsiin se ei ole kovinkaan tottunut. Täytyy vain laittaa kädet ristiin ja toivoa, että Lumikki oppii siihen mennessä sietämään pienten käsien liikkumista.
Vauvaan liittyen myös minun oma aikani tulee kulumaan eri tavoin kuin tänä vuonna. 2014 alkuvuodesta sai miettiä olisiko töitä tarjolla vai ei, mistä kuukausitulot haalii kasaan. Sitä teki vuoroa siellä täällä ja välillä epäsäännöllisiin aikoihin, jolloin piti sopia mm. koiran lenkityksistä. Sitten onneksi sai päivätyön, mutta ahkeraan vietin aikaa myös voimistelusalilla. Aikalailla tukka putkella on tämä plikka mennyt! Nyt ei tarvitse hetkeen miettiä töitä - äitiyslomalla ollaan ja keväällä toivon mukaan nautitaan vauva-ajasta. Toisaalta ihan hassua kun ei tarvitse töitä miettiä! Osaako sitä ollakaan selailematta mol.fi -sivuja ja miettien onko täällä alan töitä. Ehkä se vaavi vie huomion muualle niin en ehdi edes töitä ajattelemaan! Voimistelukuviot pyörivät edelleen minun vastuullani, mutta ainakin vuoden alkuun olen delegoinut hommia muille. Luotan tuuraajiini ja olenhan silti puhelimen päässä jos mieltä jokin askarruttaa. Seuratyö on ehkä myös hyväksi minulle. Saan esimerkiksi lähteä vaunuttelemaan harkkoihin ja välillä saa myös pään irti kakkavaipoista.
Sitten olisi ne häät. Kaikkea häähössötystä seuraan Facebookissa ja muualla netissä, mutta joka tapauksessa avioliitto on kahden ihmisen liitto, toisiinsa sitoutuen. Vihkimisen jälkeen olemme yhtä lain edessä ja avioliittolaki määrittelee myös puolisostaan huolehtimisesta. Niin kivaa kuin häähömpötyksiä on kikatella kaasojen kanssa niin kyllä tätä avioliittoa ihan tosissaan saa miettiä. Minulle kihlautuminen on merkki tulevasta avioliitosta ja avioliitto taasen loppuelämän viettämistä tämän puolison kanssa. Jos liian heppoisin perustein lähtee leikkimään häitä niin pelkäänpä pahoin, että siitä tulee vain yksi viiva lisää avioerotilastoihin. Iltasanomat mainosti jokunen aika sitten "Täydellinen tyttö-/poikaystävä" -testejä ja tehtiinhän mekin ne leikillään. Tosin minun tulokseni 71% sai miehen vitsailemaan, että pitäisikö sittenkin vielä vaihtaa. Noh, hänen prosenttinsa eivät yltäneet edes omaani, joten tasoissa ollaan. ;) Vaikka IS kategorisoi meidän vähemmän täydellisiksi niin täytyy luottaa siihen, että olemme toisillemme täydelliset. Noniin, ja tämä on sitä suhteen romantisointia, jota jokaiselle päivälle ei millään löydä omista aivolohkoistaan, joten saan kerrankin hehkuttaa. <3 Jos siis alttarille asti päästään ja sormukset sormiin pujotetaan niin eiköhän tuon miehen kanssa sitten taistella vaikka läpi harmaan kiven.
Isojen asioiden äärellä siis ollaan, joten täytyy toivoa onnea ja menestystä meidän talouteen vuodelle 2015. Yritetään siis elää sen mukaan, että edesauttaa hyviä asioita, eikä tipahda liialliseen negatiivisuuteen heikkoina hetkinä.
Muutamia, varmaankin vakiolukijoita olen tälle blogille saanut, joten toivotan myös teille ihanaa tulevaa vuotta. Älkää pelätkö haasteita, sillä niiden kautta kasvamme aina enemmän!
Nopea päivitys raskauteen: rv37+5 mennään, ei ihmeellisempiä supistuksia, ei edes harjoitussupistuksia. Vavva on jo aikansa köllötellyt pää alaspäin raivotarjonnassa (rt) ja eilen neuvolassa tth-kätilö tunnusteli, että aika kiinteältä se pää tuolla alhaalla tuntuu, eli olisiko jo kiinnittynyt (??). Rautalääkkeitä otan joka toinen päivä ja sillä on hemoglobiini pysynyt hyvänä (päälle 110). Painoa on tullut +8,8kg, joten ei tässä onneksi päätä huimaaviin lukemiin päästä. Painoarvio oli muuten 17.12. ultrassa 2,3kg, joten sellaista 3,3kg paikkeilla syntymäpaino voisi olla jos lasketun ajan tienoille syntymä ajoittuu. Alhaisten verenpaineiden kanssa taistelen, välillä näkyy tähtiä pelkästään istuessa, mutta muuten vointi on hyvä. On myös huonoja ja kivuliaita lenkkejä, mutta suurimmaksi osaksi rauhallinen taapertaminen koiran kanssa on sujunut hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti