Joulu - Jeesuksen syntymäjuhla tai miten jokainen sen haluaa itse kokea. Minun perheessäni joulupöydässä on aina luettu Raamatusta evankeliumi ja sillä tavoin tuotu kristillinen puoli joulun viettoon. Muuta uskonnollista ei sitten olekaan. Mielestäni joulupyhät ovat suurimmaksi osaksi kauppojen juhlaa kun kassakoneet kilisevät ylihintaisien lahjojen ostamisesta. Niin tai ruokakaupat - ihan kuin pyhinä niistä loppuisi ruoka! Yksi tai kaksi arkipyhää niin johan hamstrataan ruokaa... Myönnän, olen itsekin joskus juhlahumussa syyllistynyt ruuan hamstraamiseen. On vaikka päätetty järjestää pientä illanviettoa porukalla ja sitten olen ostanut kaupasta kolmen päivän eväät 10henkilölle vaikka todellisuudessa paikalla olisi vain kaveripariskunta. Hups! Onneksi tässäkin asiassa olen vähän ottanut opikseni tuon järkevän mieheni tullessa kuvioihin. Jos oma järki sumenee niin hän pitää maan päällä!
Olennaisesti jouluun kuuluu lahjat. Niitä annetaan ja niitä saadaan. Joissain kodeissa varmasti enemmän kuin toisisssa. Lahjojen kanssa hössöttäminen stressaa, mutta onneksi näin vanhempana voidaan hyvissä ajoin sopia mitä kukanenkin toivoo, eikä tarvi ostaa mitään turhaa. Ja sivuhuomio: silti sitä turhaa tulee... Äh! Saatiin lahjaksi hopeiset kakkuatrain ja mikä-lie-juustoveitsi (rakkaudella lahjan antajaa kohtaan). Niin kivoja kuin sisustusjutut ovatkit (huom. minun mielestäni, ei miehen) niin nämä hopeiset astiat/aterimet ym. ovat vain tarkoitettu laatikkoon laitettavaksi. Veikkaan, että näitä ei tule käytettyä koskaan. Ristiäisiinkin unohdan ne ihan varmasti vaikka tällä hetkellä ajattelenkin, että silloin olisi hyvä ajankohta niille. Ja tästä päästään lahja-assosiaation kautta häiden lahjalistaan; silloin pitäisi tuoda lahjaksi vain niitä asioita, joita lahjalistalla lukee. Ja takaisin jouluun. Olen onnellisessa asemassa siinä, että taloudellinen tilanne omassa ja perheeni talouksissa on sen verran hyvä, että on mahdollisuus ostaa lahjoja ja useimmiten myös niitä lahjoja mitä on toivottu. Ei siis saisi valittaa saamistaan lahjoista. Pitäisi olla tyytyväinen. Ehkä olen vain nirso (joo, saisin hävetä...). Yritän kai sanoa, että joululahjoillekin pitäisi olla jokin tarve ja sen myötä käytännöllisyys. Enkä ole lahjojen antamisessa mikään puhdas pulmunen; varmasti olen antanut turhia lahjoja myös toisille. Pahoittelut. Yritän vuosi vuodelta kuunnella enemmän lähimmäisteni tarpeita ja antaa sen mukaisia lahjoja. <3 Silti kiitän tämän vuotisesta lahjakasasta kaikkia lahjan antaneita, siellä oli mm. uusi kameraobjektiivi, jota kovasti toivoin.
Muita jouluperinteitä meillä on aamulla riisipuuron syöminen sekä joulusaunassa ja hautausmaalla käyminen. Aamu alkoi hyvin; puurolautaselta löytyi manteli. MeNaisten artikkelin mukaan manteli viittaa tulevana vuonna häihin, poikalapseen, joulupöydän puheeseen, onneen ja menestykseen ensi vuodelle ja salaisen toiveen esittämistä. Näistä viidesta kaksi olisi toteutumassa, puheena voidaan pitää evankeliumin lukua ruokapöydässä ja kahta viimeistä voi vain toivoa. Tuli mantelit oikeaan osoitteeseen! Joulusaunassa aloitetaan rauhoittuminen ja hautausmaalla kynttiöiden loisteessa voi jo tunnelmoida iltaa. Meidän edesmenneet sukulaiset ovat haudattuna muualle kuin kotikaupunkimme hautuumaalle, joten käymme vain "läheisten muistolle" -kivellä viemässä kynttilät. Hiljentyminen kynttilän tuoman valon ja lämmön ääressä saa usein kyyneleen silmäkulmaan. Tämän vuotista kyyneltä ei siis voi laittaa raskaushormonien piikkiin.
Sitten se perinteinen jouluähky. On kinkkua, laatikkoja, salaatteja majoneeseilla ja ilman, kaloja, limppua, lihapullia... Jouluruuille olisi kai loputon lista. Tänä vuonna jouduin vähän miettimään mitä sinne suuhunsa lappaa ja kuinka paljon lautaselle voi ruokaa kasata. Graavilohet, vaikkakin olisi ollut veljen tekemiä, jäivät tarjottimelle, juustoista piti tarkastaa maidon "turvallisuus" ja maksalaatikkoa en A-vitamiinin takia syönyt. Plaah! Jokapäiväisessä ruokailussa ei ole joutunut näin paljon ruokaa rajoittamaan, mutta pitihän se kulminoitua juuri tähän jouluruokailuun. Ei ole jouluruoka tarkoitettu raskaana olevien syötäväksi. Hyvä puoli on kuitenkin siinä, että sen mitä lautaselleen loppujen lopuksi ottaa voi syödä hyvällä omalla tunnolla, eikä tarvitse miettiä mahan kasvua. Joka tapauksessa se pallomaha tuossa on. ;) Tässä vaiheessa raskautta vauva on jo niin iso, että se rajoittaa mahalaukkuun sullottua ruuan määrää. Sen vuoksi olenkin onnistunut tänä vuonna välttämään ähkyn. No, ehken ihan täydellisesti, mutta ei ole niin pahaa oloa ollut kuin aiemmin. Ehkä ensi vuonna tulee taas paluu itsensä täyteen ahtamiseen.
Viimeinen kategoria; viinit, glögit, konjakit.. siis alkoholi. Raskaana ollessa en ota tippaakaan vai pitäisikö sanoa promilleakaan. Suositushan on, että alkoholia vältetään, mutta silti on ristiriitaista tutkimustulosta esim. punaviinin nauttimisesta raskauden aikana. Ei sillä, että tässä viinaa olisi tehnyt mieli, tai että viihteelle pitäisi päästä, mutta tällaisissa juhlatilaisuuksissa se mielikuva kynttilän valossa nautitusta hyvästä punaviinilasillisesta vain piirtyy mieleen. Asiaa ei auttanut, että äitini oli saanut kehutun jälkiruokaviinin ja tummaa suklaata lahjaksi, ja sitä suunniteltiin nautittavaksi illalla. Onneksi pelihuumassa pulloa ei korkattu. Jospa se säilyisi sen verran pitkälle unohduksissa, että vauvan synnyttyä pääsisin testaamaan makuelämyksen. Mielestäni on mukavaa maistella erilaisia viinejä tai cocktaileja niiden maun vuoksi, ei humaltumistarkoituksessa. Viiniasiantuntijuuteen on piiitkä matka, mutta saahan sitä omia analyysejä tehdä. Samoin glögi, joka on hyvää ilman alkoholia, tarjoiltiin nyt joulunpyhinä kera "Kristalle tietysti ilman terästystä, heh heh". Sain tai jouduin olemaan tänä vuonna se poikkeus tarjoiltaviin juomiin ja ruokiin. Ja toivon, ettei kukaan saa tästä nyt sitä käsitystä, että kun vauva putkahtaa maailmaan, niin tämä äiti alkaa lipittämään viinejä harva se päivä...
Jouluna juhlitaan perheen kanssa, annetaan ja otetaan vastaan lähimmäisen rakkautta. Minulla on rakastavat vanhemmat ja sisarukset sekä ihana tuleva aviomies, joiden kanssa sain joulua viettää. Ensi vuoden puolella mekin toivottavasti pääsemme iloitsemaan poikalapsen syntymisestä ja saamme hänen kanssaan jatkaa vuoden päästä jouluperinteitä tai sitten luoda uusia omia tapoja. Rakkautta teidän muidenkin loppujen joulupyhien ajaksi!
Rv 37+1 fiiliksissä kohti uutta vuotta 2015!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti