Odottelua

Rv 40+4. 

Yhdessä paketissa ollaan siis edelleen. Laskettu aika oli viime torstaina ja nyt mennään jo neljättä yliaikapäivää. Laitettiin varmaan viikko sitten miehen kanssa veikkaus pystyyn koska vauva syntyy - oma arvaus oli 18.1. ja miehen 20.1. Eipä tullut nyyttiä eilen, mutta taisinkin olla liian optimistinen, ja kärsimätön. 

Kärsimättömyys puolestaan laittaa tarkkailemaan omaa oloaan ja kroppaansa ihan liian tarkasti sekä etsimään epätoivoisena netistä synnytystä ennakoivia merkkejä. Ja seuraavassa meinaan lytätä ennakoivat merkit ainakin niiltä osin että minimissään vuorokauden päästä näistä jotain synnytystä edistävää olisi tapahtunut (kiukkuisessa ja turhautuneessa mielentilassa kun olen :D) :

• "Sukkapuikkosupistuksia" - oli jo pari viikkoa sitten ja ovat tässä parin päivän aikana voimistuneet. Joo, saattaapi valmistella paikkoja, mutta siellähän se vaavi on jo ollut pää alaspäin kiinnittyneenä, joten oisko ne sittenkin vain jotain hermokipuja?
• Maha sekaisin/ toimii tavallista enemmän - viime torstaina kävin käyttämässä isoa huuhtelua jopa kolme kertaa päivässä, mutta tässä yhtenä ollaan...
• Pahoinvointia/ etovaa oloa edelliseen liittyen - oli torstaina ja oli pienen hetken myös toissa yönä.
• Levottomuus - olin hirveän levoton eilen, tänään taas normaali päivä.
• Väsy, vetämätön olo tai on nukkunut kuin tukki - tätäkin oli viime viikolla, mutta välissä oli myös aktiivisempia päiviä, joten vaihtelee...
• Tyyntä ennen myrskyä, vauvan liikkeet rauhalliset/ vähäiset - viime torstaina lähes huolestuin vauvan liikkumisesta, sitten perjantaina olikin sellaiset bileet, mutta eivät nämä bileet synnytystä käynnistäneet.
• Selkään sattuu - alaselkävaivoilta olen aika hyvin välttynyt, mutta pakaroiden puutumista on ollut senkin edestä
• Hikoilukohtauksia - näitäkin on tullut, mm. viime yönä kun noiden sukkapuikkopistojen kanssa taistelin - no tämä jäänee nähtäväksi kun siitä ei ole ihan vuorokautta :D

Noniin, olen saanut purkauduttua ja avauduttua turhautumisestani. ;)

Kaikenlaisia oireita niitä varmaan onkin, eikä kaikkia voi yhdelle henkilölle tulla, mutta tuossa nyt jotain mitä männä viikolla on koettu, mutta ei silti ole tarvinnut lähteä sairaalalle. Supistukset, lapsiveden meno ja limatulpan rippeet ovat jääneet kokematta toistaiseksi, ja nehän taitaa ne selvimmät merkit ollakin! Moni sanoo, että vauvamahani on laskeutunut, mutta en itse sitä huomaa. Ainakin närästystä on edelleen ja olen joutunut närästystabletteja ottamaan nyt vähän useammin. Ja toisaalta jos näitä oireita on 1-4 vk ennen synnytystä niin en tiedä voiko niitä sanoa "synnytystä ennakoiviksi merkeiksi", mielestäni nämä on ennemminkin synnytykseen valmistavia kehon omia keinoja.

Muita kehon merkkejä, joita ihmiset ovat listanneet:

• Verenpaineen nousu
• Hemoglobiinin nousu
• Iho/ kasvot finneillä tai vaihtoehtoisesti sileä iho (tää on taas näitä... huoh)
• Ruoka ei maistu
• Hajuaistin herkistyminen
• Päänsärky

Odottavan aika vain käy niin pitkäksi. En edes haluaisi alkaa negatiiviseksi, mutta voi jestas näitä "kyllä se sieltä syntyy kun sen aika on" tai "ei sinne ole kukaan jäänyt" -lauseita heitteleviä ihmisiä. Kaikella hyvyydellä he sen sanovat, mutta ei se silti helpota oloa. Välillä on tuskaisempia olotiloja ja silloin ei todellakaan halua kuulla, että kyllä se itsestään sieltä tulee. Entä jos ei tulekaan? Oma lukunsa on synnytyksen käynnistäminen, mutta oikeastaan haluan sen vielä toistaiseksi pitää mielestäni pois. Käynnistys lääkkeillä tai sektiolla vauvan syntyminen eivät ihan vielä saa vallata ajatusmaailmaani. Haluan luottaa toistaiseksi omaan kehooni. Huomenna on silti neuvolakäynti, jolloin soitellaan synnytyssairaalaan ja suunnitellaan viikon päähän mahdollista käynnistyssuunnitelmaa. Saapi nähdä millaisilla fiiliksillä neuvolasta lähdetään. 

Korvien väli tässä onkin koetuksella kun kohta 2kk olen ollut kotosalla (lue: ei ole tarvinnut käydä töissä). Suuria menoja ei ole voinut tähän lasketun ajan tienoille tehdä ja päivisin muut ovat töissä, eikä heitä voi häiritä. Olen siis päätynyt juttelemaan Lumikin kanssa milloin mistäkin asiasta! - "Kukkuu, onko ketään kotona?". Kaikesta ärsytyksestä, turhautumisesta ja jopa v*tutuksesta huolimatta yritän suhtautua positiivisesti tulevaan synnytykseen.

Toivotan siis itselleni tsemppiä ja rautaisia hermoja tähän loppuaikaan!