Kohti vuotta 2015

Vuosi 2014 lähenee loppuaan. Mahatyyppi on pysynyt matkassa ja olen leikilläni sanonut, että tälle vuodelle tyyppi ei saa maailmaan putkahtaa. No, eihän se oikeasti minun mielipidettäni kysy, mutta täysiaikaisuuteen vedoten olisi hyvä syntyä vuoden 2015 puolella kuten laskettu aikakin antaa ymmärtää. On siinä myös omaa pinnallisuutta - mopokorttia ei joudu odottelemaan loppuvuoteen, 18-vuotisbileet voi pitää vuoden ensimmäisellä puoliskolla ja koululuokallaan hän olisi vanhimpia. Tosin nyt kun tämän menen sanomaan ääneen niin huomisen aikana vielä menee lapsivedet ja vauva syntyy klo 23.50 tänä vuonna. Toivottavasti saadaan kuitenkin odotella sinne tammikuun puoleen väliin!

Ensi vuodesta onkin tulossa meidän taloudessa erityinen. Isoja tapahtumia, isoja päätöksiä. Pienen poikavauvan olisi määrä syntyä tammikuusta, opettelemme elämään vauvan kanssa ja lisäksi järjestelemme elokuisia häitä. Alkuvuosi tulee olemaan varmasti haastavaa aikaa kaikkine uusine asioineen, mutta yritetään myös nauttia. Kahden aikuisen (haha, oon niin aikuinen :D) omien ja yhteisten rutiinien muuttaminen vauvan parhaaksi vaatii varmaan oman aikansa, mutta mieltäni askarruttaa myös tuon karvaturrin suhtautuminen vauvan tuloon. Nyt koiralla on tietyt rutiinit klo 9, 15 ja 21 lenkkeineen, ja on varmasti ihmeellistä myös koiralle kun vauvantuoksuinen pötkylä tulee taloon ja se kommunikoi vain itkien. Vauvan käsien tarttuessa joka tavaraan myös koira saa osansa. Sitä odotan jännityksellä ja vähän pelolla. Nyt Lumikki on kuin ihmisen mieli, mutta lapsiin se ei ole kovinkaan tottunut. Täytyy vain laittaa kädet ristiin ja toivoa, että Lumikki oppii siihen mennessä sietämään pienten käsien liikkumista.

Vauvaan liittyen myös minun oma aikani tulee kulumaan eri tavoin kuin tänä vuonna. 2014 alkuvuodesta sai miettiä olisiko töitä tarjolla vai ei, mistä kuukausitulot haalii kasaan. Sitä teki vuoroa siellä täällä ja välillä epäsäännöllisiin aikoihin, jolloin piti sopia mm. koiran lenkityksistä. Sitten onneksi sai päivätyön, mutta ahkeraan vietin aikaa myös voimistelusalilla. Aikalailla tukka putkella on tämä plikka mennyt! Nyt ei tarvitse hetkeen miettiä töitä - äitiyslomalla ollaan ja keväällä toivon mukaan nautitaan vauva-ajasta. Toisaalta ihan hassua kun ei tarvitse töitä miettiä! Osaako sitä ollakaan selailematta mol.fi -sivuja ja miettien onko täällä alan töitä. Ehkä se vaavi vie huomion muualle niin en ehdi edes töitä ajattelemaan! Voimistelukuviot pyörivät edelleen minun vastuullani, mutta ainakin vuoden alkuun olen delegoinut hommia muille. Luotan tuuraajiini ja olenhan silti puhelimen päässä jos mieltä jokin askarruttaa. Seuratyö on ehkä myös hyväksi minulle. Saan esimerkiksi lähteä vaunuttelemaan harkkoihin ja välillä saa myös pään irti kakkavaipoista.

Sitten olisi ne häät. Kaikkea häähössötystä seuraan Facebookissa ja muualla netissä, mutta joka tapauksessa avioliitto on kahden ihmisen liitto, toisiinsa sitoutuen. Vihkimisen jälkeen olemme yhtä lain edessä ja avioliittolaki määrittelee myös puolisostaan huolehtimisesta. Niin kivaa kuin häähömpötyksiä on kikatella kaasojen kanssa niin kyllä tätä avioliittoa ihan tosissaan saa miettiä. Minulle kihlautuminen on merkki tulevasta avioliitosta ja avioliitto taasen loppuelämän viettämistä tämän puolison kanssa. Jos liian heppoisin perustein lähtee leikkimään häitä niin pelkäänpä pahoin, että siitä tulee vain yksi viiva lisää avioerotilastoihin. Iltasanomat mainosti jokunen aika sitten "Täydellinen tyttö-/poikaystävä" -testejä ja tehtiinhän mekin ne leikillään. Tosin minun tulokseni 71% sai miehen vitsailemaan, että pitäisikö sittenkin vielä vaihtaa. Noh, hänen prosenttinsa eivät yltäneet edes omaani, joten tasoissa ollaan. ;) Vaikka IS kategorisoi meidän vähemmän täydellisiksi niin täytyy luottaa siihen, että olemme toisillemme täydelliset. Noniin, ja tämä on sitä suhteen romantisointia, jota jokaiselle päivälle ei millään löydä omista aivolohkoistaan, joten saan kerrankin hehkuttaa. <3 Jos siis alttarille asti päästään ja sormukset sormiin pujotetaan niin eiköhän tuon miehen kanssa sitten taistella vaikka läpi harmaan kiven.

Isojen asioiden äärellä siis ollaan, joten täytyy toivoa onnea ja menestystä meidän talouteen vuodelle 2015. Yritetään siis elää sen mukaan, että edesauttaa hyviä asioita, eikä tipahda liialliseen negatiivisuuteen heikkoina hetkinä. 

Muutamia, varmaankin vakiolukijoita olen tälle blogille saanut, joten toivotan myös teille ihanaa tulevaa vuotta. Älkää pelätkö haasteita, sillä niiden kautta kasvamme aina enemmän!

Nopea päivitys raskauteen: rv37+5 mennään, ei ihmeellisempiä supistuksia, ei edes harjoitussupistuksia. Vavva on jo aikansa köllötellyt pää alaspäin raivotarjonnassa (rt) ja eilen neuvolassa tth-kätilö tunnusteli, että aika kiinteältä se pää tuolla alhaalla tuntuu, eli olisiko jo kiinnittynyt (??). Rautalääkkeitä otan joka toinen päivä ja sillä on hemoglobiini pysynyt hyvänä (päälle 110). Painoa on tullut +8,8kg, joten ei tässä onneksi päätä huimaaviin lukemiin päästä. Painoarvio oli muuten 17.12. ultrassa 2,3kg, joten sellaista 3,3kg paikkeilla syntymäpaino voisi olla jos lasketun ajan tienoille syntymä ajoittuu. Alhaisten verenpaineiden kanssa taistelen, välillä näkyy tähtiä pelkästään istuessa, mutta muuten vointi on hyvä. On myös huonoja ja kivuliaita lenkkejä, mutta suurimmaksi osaksi rauhallinen taapertaminen koiran kanssa on sujunut hyvin.

Raskaana jouluna

Joulu - Jeesuksen syntymäjuhla tai miten jokainen sen haluaa itse kokea. Minun perheessäni joulupöydässä on aina luettu Raamatusta evankeliumi ja sillä tavoin tuotu kristillinen puoli joulun viettoon. Muuta uskonnollista ei sitten olekaan. Mielestäni joulupyhät ovat suurimmaksi osaksi kauppojen juhlaa kun kassakoneet kilisevät ylihintaisien lahjojen ostamisesta. Niin tai ruokakaupat - ihan kuin pyhinä niistä loppuisi ruoka! Yksi tai kaksi arkipyhää niin johan hamstrataan ruokaa... Myönnän, olen itsekin joskus juhlahumussa syyllistynyt ruuan hamstraamiseen. On vaikka päätetty järjestää pientä illanviettoa porukalla ja sitten olen ostanut kaupasta kolmen päivän eväät 10henkilölle vaikka todellisuudessa paikalla olisi vain kaveripariskunta. Hups! Onneksi tässäkin asiassa olen vähän ottanut opikseni tuon järkevän mieheni tullessa kuvioihin. Jos oma järki sumenee niin hän pitää maan päällä!

Olennaisesti jouluun kuuluu lahjat. Niitä annetaan ja niitä saadaan. Joissain kodeissa varmasti enemmän kuin toisisssa. Lahjojen kanssa hössöttäminen stressaa, mutta onneksi näin vanhempana voidaan hyvissä ajoin sopia mitä kukanenkin toivoo, eikä tarvi ostaa mitään turhaa. Ja sivuhuomio: silti sitä turhaa tulee... Äh! Saatiin lahjaksi hopeiset kakkuatrain ja mikä-lie-juustoveitsi (rakkaudella lahjan antajaa kohtaan). Niin kivoja kuin sisustusjutut ovatkit (huom. minun mielestäni, ei miehen) niin nämä hopeiset astiat/aterimet ym. ovat vain tarkoitettu laatikkoon laitettavaksi. Veikkaan, että näitä ei tule käytettyä koskaan. Ristiäisiinkin unohdan ne ihan varmasti vaikka tällä hetkellä ajattelenkin, että silloin olisi hyvä ajankohta niille. Ja tästä päästään lahja-assosiaation kautta häiden lahjalistaan; silloin pitäisi tuoda lahjaksi vain niitä asioita, joita lahjalistalla lukee. Ja takaisin jouluun. Olen onnellisessa asemassa siinä, että taloudellinen tilanne omassa ja perheeni talouksissa on sen verran hyvä, että on mahdollisuus ostaa lahjoja ja useimmiten myös niitä lahjoja mitä on toivottu. Ei siis saisi valittaa saamistaan lahjoista. Pitäisi olla tyytyväinen. Ehkä olen vain nirso (joo, saisin hävetä...). Yritän kai sanoa, että joululahjoillekin pitäisi olla jokin tarve ja sen myötä käytännöllisyys. Enkä ole lahjojen antamisessa mikään puhdas pulmunen; varmasti olen antanut turhia lahjoja myös toisille. Pahoittelut. Yritän vuosi vuodelta kuunnella enemmän lähimmäisteni tarpeita ja antaa sen mukaisia lahjoja. <3 Silti kiitän tämän vuotisesta lahjakasasta kaikkia lahjan antaneita, siellä oli mm. uusi kameraobjektiivi, jota kovasti toivoin.

Muita jouluperinteitä meillä on aamulla riisipuuron syöminen sekä joulusaunassa ja hautausmaalla käyminen. Aamu alkoi hyvin; puurolautaselta löytyi manteli. MeNaisten artikkelin mukaan manteli viittaa tulevana vuonna häihin, poikalapseen, joulupöydän puheeseen, onneen ja menestykseen ensi vuodelle ja salaisen toiveen esittämistä. Näistä viidesta kaksi olisi toteutumassa, puheena voidaan pitää evankeliumin lukua ruokapöydässä ja kahta viimeistä voi vain toivoa. Tuli mantelit oikeaan osoitteeseen! Joulusaunassa aloitetaan rauhoittuminen ja hautausmaalla kynttiöiden loisteessa voi jo tunnelmoida iltaa. Meidän edesmenneet sukulaiset ovat haudattuna muualle kuin kotikaupunkimme hautuumaalle, joten käymme vain "läheisten muistolle" -kivellä viemässä kynttilät. Hiljentyminen kynttilän tuoman valon ja lämmön ääressä saa usein kyyneleen silmäkulmaan. Tämän vuotista kyyneltä ei siis voi laittaa raskaushormonien piikkiin.

Sitten se perinteinen jouluähky. On kinkkua, laatikkoja, salaatteja majoneeseilla ja ilman, kaloja, limppua, lihapullia... Jouluruuille olisi kai loputon lista. Tänä vuonna jouduin vähän miettimään mitä sinne suuhunsa lappaa ja kuinka paljon lautaselle voi ruokaa kasata. Graavilohet, vaikkakin olisi ollut veljen tekemiä, jäivät tarjottimelle, juustoista piti tarkastaa maidon "turvallisuus" ja maksalaatikkoa en A-vitamiinin takia syönyt. Plaah! Jokapäiväisessä ruokailussa ei ole joutunut näin paljon ruokaa rajoittamaan, mutta pitihän se kulminoitua juuri tähän jouluruokailuun. Ei ole jouluruoka tarkoitettu raskaana olevien syötäväksi. Hyvä puoli on kuitenkin siinä, että sen mitä lautaselleen loppujen lopuksi ottaa voi syödä hyvällä omalla tunnolla, eikä tarvitse miettiä mahan kasvua. Joka tapauksessa se pallomaha tuossa on. ;) Tässä vaiheessa raskautta vauva on jo niin iso, että se rajoittaa mahalaukkuun sullottua ruuan määrää. Sen vuoksi olenkin onnistunut tänä vuonna välttämään ähkyn. No, ehken ihan täydellisesti, mutta ei ole niin pahaa oloa ollut kuin aiemmin. Ehkä ensi vuonna tulee taas paluu itsensä täyteen ahtamiseen.

Viimeinen kategoria; viinit, glögit, konjakit.. siis alkoholi. Raskaana ollessa en ota tippaakaan vai pitäisikö sanoa promilleakaan. Suositushan on, että alkoholia vältetään, mutta silti on ristiriitaista tutkimustulosta esim. punaviinin nauttimisesta raskauden aikana. Ei sillä, että tässä viinaa olisi tehnyt mieli, tai että viihteelle pitäisi päästä, mutta tällaisissa juhlatilaisuuksissa se mielikuva kynttilän valossa nautitusta hyvästä punaviinilasillisesta vain piirtyy mieleen. Asiaa ei auttanut, että äitini oli saanut kehutun jälkiruokaviinin ja tummaa suklaata lahjaksi, ja sitä suunniteltiin nautittavaksi illalla. Onneksi pelihuumassa pulloa ei korkattu. Jospa se säilyisi sen verran pitkälle unohduksissa, että vauvan synnyttyä pääsisin testaamaan makuelämyksen. Mielestäni on mukavaa maistella erilaisia viinejä tai cocktaileja niiden maun vuoksi, ei humaltumistarkoituksessa. Viiniasiantuntijuuteen on piiitkä matka, mutta saahan sitä omia analyysejä tehdä. Samoin glögi, joka on hyvää ilman alkoholia, tarjoiltiin nyt joulunpyhinä kera "Kristalle tietysti ilman terästystä, heh heh".  Sain tai jouduin olemaan tänä vuonna se poikkeus tarjoiltaviin juomiin ja ruokiin. Ja toivon, ettei kukaan saa tästä nyt sitä käsitystä, että kun vauva putkahtaa maailmaan, niin tämä äiti alkaa lipittämään viinejä harva se päivä... 

Jouluna juhlitaan perheen kanssa, annetaan ja otetaan vastaan lähimmäisen rakkautta. Minulla on rakastavat vanhemmat ja sisarukset sekä ihana tuleva aviomies, joiden kanssa sain joulua viettää. Ensi vuoden puolella mekin toivottavasti pääsemme iloitsemaan poikalapsen syntymisestä ja saamme hänen kanssaan jatkaa vuoden päästä jouluperinteitä tai sitten luoda uusia omia tapoja. Rakkautta teidän muidenkin loppujen joulupyhien ajaksi!

Rv 37+1 fiiliksissä kohti uutta vuotta 2015!

Äitiyslomalla

Mihin nämä äitiyslomapäivät menee??

Viime perjantaina alkoi virallisesti äitiysloma. Sitä ennen ehdin olla viikon vuosilomalla ja todellakin käytin lomapäivät hyödyksi. Ensimmäiset lomapäivät taisin vain nauttia pitkään nukkumisen ja päiväunien ihanuudesta, mutta ti-ke tein reissun Tampereelle hääsuunnittelun merkeissä ja loppuviikko menikin seuratyössä. Hääkutsujen malli alkaa hahmottumaan vihdoin ja lisäksi otin ensimmäisen askeleen vihkisormuksen ostoon - kävin kultasepällä suunnittelemassa tulevaa sormusta!

Tämä viikko äitiyslomalla - tai äippälomalla niinku toiset sanoo (yh, mikä sana..) - on mennyt ihan hirvittävän nopeasti! Olen pessyt vauvan vaatteita ja muuta vauvan tavaraa, mm. turvakaukalon pehmusteet. Lisäksi olen sinkoillut sinne tänne seuratyön, sisustusjuttujen ym. perässä. Kiitollinen olen siitä, että vointi sallii tämän! Nyt on muuten tarvikelistaa päivitetty, käy kurkkaamassa.

Toinen pyykkikoneellinen; äitiyspakkauksen vaatteita ja itse ostamiani harsoja name it -liikkeestä.

Lindexiltä ihania vauvavaatteita! <3

Tänään on viikkoja täynnä 35. Hui, niin ne viikot vaan menevät! Vastahan tein sen raskaustestin! Maha kasvaa, ympärysmittaa sillä on tällä hetkellä 96cm. Haukkuvat pieneksi mahaksi ;) Alla olevin kuvin pieni havainnollistaminen oman mahani kehittymisestä. Vasemmalla viikolla 12 otettu kuva kun tämän blogin aloitin ja oikealla tämän aamuinen otos. Kuvat eivät ole ihan samassa suhteessa ja näytänkin aika isolta oikeanpuolimmaisessa, mutta kyllä siitä silti hyvän suunnan saa! Kiloja tullut +7,9kg maanantain neuvolassa punnitessa. Tämä painon muutos siis raskautta ennen olevaan tilanteeseen. Ihan tyytyväinen olen painon kehitykseen. Sitä niin kovasti stressasin!

Rv12+0

Rv35+0

Jos teen raakaa analyysiä itsestäni niin mahan kasvun lisäksi massaa on tullut rintoihin, käsivarsiin ja lantion/pakaroiden seudulle. Rinnat ovat ottaneet sen pari kuppikokoa lisää ja takapuoli alkaa vähän näyttämään kohti lattiaa. Jäänyt tuo pakaratreeni pikkuisen vähemmälle ;) Joinain päivinä pelkkä 15min kävely tuottaa tuskaa, mutta suurin osa päivistä on kivuttomia ja hiljakseen pystyy koiran kanssa lenkeillä käymään. Supistuksia ei ole vielä ollut. Pientä jomottelua kylläkin, mutta eivät kai ole olleet niitä "oikeita" supistuksia. Hemoglobiini oli pari viikkoa sitten tippunut 110 lukemiin ja sain rautalääkettä. Normaalisti kai 110 on vielä ihan hyvä lukema, mutta koska minulla on ollut pyörrytystä ja heikotusta ajoittain niin aloitettiin sitten Obsidan Fe+. Otan sitä joka toinen päivä / 3x viikossa, ja sillä annostuksella vointi ainakin on parempi. Lähtökohtaisesti Hb-arvoni olivat 146 paikkeilla, joten siihen on aika paljon tiputusta. Muita "nappeja" mitä syön; Multivita raskaus ja imetys, Omega3, Kalsium 500mg ja iltaisin otan maitohappobakteerin.

Tuttavapiirissäni on myös kaksi uutta raskautta, joiden lasketut ajat menevät keväälle-kesälle. Olen innoissani heidän puolestaan! Kiva kun tuli muitakin "kohtalotovereita", kun alkuun tuntui, ettei kaveripiirissäni ole ketään, jolle raskaushömpötyksiä voisi puhella. Nyt on Facebookin chat laulanut vaunu-, raskausarpi- ja rakenneultrakeskusteluja! Tuolle komeammalle puoliskolle on välillä aivan turha höpöttää mitään - saan vain vastaukseksi "onhan tässä vielä aikaa". Mutta kyllä sekin alkaa pikku hiljaa tajuamaan mitä tuleman pitää. On se varmasti isälle vaikeaa hahmottaa pienen sikiön kasvamista vauvaksi, kun ei joka päivä saa tuntea liikkeitä. Mahan päältä tunnusteleminen on ihan eri kuin se, että kävellessä tai autoa ajaessa tulee kantapäätä kylkiluuhun ja nyrkkiä virtsarakkoon. :D 

Näihin tunnelmiin tänään. Yritän päivitellä viikoittaiset mahakuvat pian tuonne toiselle sivulle!

Meidän rakkauspömppis tänä aamuna - rv35+0 <3