Niskaturvotus-/ niskapoimu-ultra siis kyseessä. Viikkoja huomiseen tulee 12+5 (tai 12+2 kuten 9rv:n ultrassa arvioitiin). Fyysisesti olotila hyvä, ihmeellisiä tuntemuksia alavatsalla on, mutta ei niitä kivuiksikaan voi sanoa. Pahoinvoinnilta (=oksentamiselta) olen ihmeen mukavasti säästynyt kun tajusin kantaa mukanani välipaloja ja syödä parin tunnin välein. Mutta hajut! Voi jestas! Pyykinpesuaineen tuoksu muuttui yököttäväksi hajuksi ja miehelle jäi pyykinpesu.
Mitä tulee henkiseen puoleen... Välillä tuntuu, että olen oikein anti-mama. Huomenna, jos sydänäänet kuuluu ja näkyy niin ehkä uskon todellakin olevani raskaana ja jätän huolehtimiset vähemmälle. Myös kehon muuttuminen mietityttää. En ole mikään mallimittainen tai fitnekseen hurahtanut neitonen, mutta haluan olla tyytyväinen siihen mitä peilistä näen - terveellisin elämäntavoin saavutettuun sopusuhtaiseen perusrunkoon. Jos fitness-naiset ovat Audeja niin minä olen Skoda. Tällä hetkellä turvotus ja pienoinen alavatsan pyöreys (nyt jo?) saavat hieman ahdistumaan peilin edessä. En ahdistu ajatuksesta, että siellä kasvaa pieni elämä, mutta se epävarmuus ja ristiriitaisuus takaraivossa saa aivoni tekemään temppuja. Ehkä raskausmahan kasvu hieman suuremmaksi saa minut ymmärtämään ettei tämä ole lihomista vaan uuden elämän kantamista.
Viime viikolla myös kurkkailin nettikaupoissa vauvan vaatteita. Varovasti. Huomisen jälkeen teen sen varmemmin! Luotan siihen, että mötillä on kaikki kunnossa.
Oletteko muut olleet näin epävarmoja alkuraskaudessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti