Hui! Viikkoja on jäljellä enää 10. Kyllä se vain konkreettisemmaksi muuttuu päivä päivältä tälle anti-mamallekin! Hassua, että vauvan tuloa odottaa jo innolla, mutta toisaalta ihmettelen vieläkin, että olen edes raskaana :D Alkuviikot 5-20 menivät niiiin hitaasti ja laskettiin, että koska tulee seuraava täysi viikko täyteen. Mutta sitten rakenneultran jälkeen viikot ovat menneet kuin hujauksessa! Möhömaha on kasvanut, mutta kuulemma (lähinnä toiset äidit sanoneet) se on vieläkin tosi pieni. Noh, eiköhän se tyyppi siellä ala pulskistumaan kun alkaa rasvakerrosta kertymään näillä viikoilla.
Tähän mennessähän olen aika mukavasti välttynyt pahemmilta vaivoilta ja kivuilta. Yksittäisiä poissaoloja on väkisin tullut liitoskipujen ja mahan kovettumisten takia, mutta onneksi on ollut mahdollisuus ottaa niinä hetkinä rauhallisesti ja kivut ovat menneet suhteellisen nopeasti ohi. Mutta nyt on tullut uutta pientä vaivaa: närästys, jalkojen puutuminen ja alkuviikosta meinasin pyörtyä. Tuota pyörtymistunnetta pelästyin aika paljon. Olin syönyt aamupalan noin klo 6.30 ja hetken töissä oltuani olin lähdössä aamukahville, noin klo 8.30 aikaan. Työpisteelläni tuli pahoinvointia ja ajattelin, että käyn vessassa oksentamassa. Kuitenkin vessaan päästyä en halunnutkaan oksentaa ja tajusin tuntevani kylmä hikisyyttä ja paha olo jatkui. Kroppakin oli aika veltto. Pääsin toisen työntekijän valvoessa itse kävelemään lähimmälle sohvalle ja nostin jalat ylös. Olo helpottui muutamassa minuutissa. Pieni heikotus vaivasi jonkun aikaa, mutta sain kahvitauolla syötyä ja otin vähän rauhallisemmin. Silti pelästyin aika paljon, kun mielestäni en ollut tehnyt mitään rasittavaa aamun aikana, olin syönyt pari tuntia aiemmin eikä ollut vielä nälkä. Verensokeriarvot ovat olleet aina ihan hyvät. Soitin neuvolaan ja sain ajan seuraavalle päivälle. Siellä sitten katsottiin hemoglobiini (114 - eli ok) ja verenpaineet. Mittariin tuli lukemat 97/65. Ei ihme, että on vähän ollut huimausongelmaa. Ei minulla ole koskaan korkeita arvoja ollutkaan, mutta nyt mennään vielä matalammalla. Ongelma vain on, että matalaan verenpaineeseen ei ole mitään selkeää "parantamis"keinoa. Pitäisi syödä ja juoda hyvin, nostella jalkoja ylös useammin (toimistohiirellä se vähän unohtuu), eikä saisi pitkiä aikoja istua vain paikallaan.
Nyt kaikki on ollut ihan ok, mutta silti jäi sellainen pieni pelko, että mitä jos ihan yhtäkkiä kotimatkalla paineet laskee ja pökerryn kadulle. Täytyy luottaa siihen, että kadulla kulkee sitten muitakin ihmisiä ja saa apuja heiltä!
Pelonsekaisin tuntein viimeistä raskauskolmatta eteenpäin!
Rv30+0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti