Viikkoarki ja jumppaa

Viikonlopun aikana tuli oikein ideatulva mistä kaikesta haluan postauksia kirjoitella, mutta vihdoin kun Bloggerin sain auki niin pää tyhjeni heti. Mistä mun pitikään kirjottaa?? Raskausliikunta on äänimaljakirjoitusten jälkeen ollut luetuinta blogissani, joten nyt viime viikkoisesta liikuntakertymästä vähän lisää. Pyrkimys on ollut käydä kuntosalilla/jumpissa 2-3x viikossa, mutta aina se ei todellakaan toteudu. Joskus yhdenkin kerran rutistaminen viikko-ohjelmaan on liian vaikeaa - pään sisällä, kyllähän sitä voisi tehdä aikaa, eikä ajanpuute saisi olla este omalle hyvinvoinnille...

Jos nyt laittaisin vaikka alkuun viikkoni perusrungon, joka sitten täydentyy aina kunkin ajankohdan ja fiiliksen mukaan:

(kuva)

MAANANTAI

• 7 - 15 työt toimistohiirenä
• Kakkostyöt (tunnit vaihdellen 17-19.30)

TIISTAI

• 7 - 15 toimistohiiri
• (oma kuntosali/jumppakerta, vaihtoehtoisesti koulutusta, hierontaa tai muuta vapaaehtoista)

KESKIVIIKKO

• 7 - 15 toimistohiiri
• (oma kuntosali/jumppakerta)

TORSTAI

• 7 - 15 toimistohiiri
• 16 - 18 akrobatiavoimistelun valmennus (telinevoimistelua ohessa)

PERJANTAI

• 7 - 15 toimistohiiri
• 16 - 18.30 akrobatiavoimistelun valmennus (ntv ohessa)

LAUANTAI

• Syksyn aikana on ainakin seitsemän lauantaita pyhitetty voimisteluohjaukselle/-kilpailuihin (Auttavien talkoolaisten turvin sain tämän aamun pyhittää itselleni eikä tarvitse aina mennä voimistelun pariin)
• Ensisijaisesti täytän vapaille viikonlopuille reissuja tai vedän vain viivan päivän kohdalle ja olen kotona tekemättä mitään (lue: pyykinpesua, siivousta, tiskausta ym. kotihommia)
• (oma kuntosali/jumppakerta)

SUNNUNTAI

• Vapaa. Melkein jokainen sunnuntai. Ellei olla reissussa. 

Päätoiminen työ vie suurimman osan ajasta, ja siihen hullu olen lisäksi ottanut vapaaehtoistoimintaa (lue: lisää töitä), joka rytmittää viikkoa. Tällä hetkellä olen onnellisesti saanut vähennettyä tuota ohjaustuntimäärää (viime keväänä n. 11,5h/vk!). Omat jumpat tehdään silloin kun ehditään tai jätetään tekemättä, jos vain ei jaksa. Niitäkin päiviä JA VIIKKOJA on. Yksinkertaisesti jumpan hallinnollisissa asioissa menee väliin niin aivot jumiin, ettei saa itsestään mitään irti. "Pitää tehdä tuo, päivittää tämä lista, käydä kokouksessa.." tms. ja jos ei heti saa asiasta kiinni niin lamaannun ja asiat jää pyörimään päähän, estäen minua liikkumasta kotisohvalta mihinkään. En siis käytännössä tee mitään, vaikka luulen, että minulla on kiire. Tyhmä pää! Sen osaa jo tiedostaa ja turha enää yrittää sanoa muille, etten ehdi sinne tai tänne (paitsi jos oikeasti olisi tuplabuukkaus kalenteriin tulossa). Pitäisi tehdä asiat ajallaan ja osata hallita ajankäyttöä. Olen opetellut! Se sujuu jo vähän paremmin kuin alkuvuonna tai vuosi sitten!

Nyt tuo viikkoni näyttää ihanan tyhjältä. Tokihan sinne tulee väliin sitten koulutusta, kokouksia, perhevalmennusta, mutta myös lomareissuja kavereiden tai perheen kanssa. Olen ajatellut sen niin, että jos yksi viikko on vähän tiukempaa tahtia velvoitteiden merkeissä niin seuraavan viikon otan iisimmin. Enkä pysty enää täyttämään kalenterin jokaista päivää. Sitäkin tein vielä keväällä. Kaikesta pitää ottaa oppia ja nyt menee hyvin.

Ja ennen kuin lähtee lapasesta, niin menen niihin viime viikon jumppiin. Minullahan on se kuntosaliohjelma räätälöitynä, mutta nyt jostain syystä on ollut helpompaa lähteä ryhmäliikuntatunneille. :D

Tällä mahalla jumpataan.

Tiistaina kävin Combin rasvanpolttojumpassa -"Tunnilla pyritään pitämään syke tasaisena pitkään. Lihaskunto-osuuksissa tehdään paljon toistoja ja keskitytään keskivartaloon.", pääpaino oli askelluksessa. Nämä hieman koreografiset askellustunnit sopivat minulle oikein hyvin. Tykkään niistä. Mambo-askeleet voi tehdä vähän peppua keikuttamalla tai sitten aerobic-tyyliin, joten voi vaikka varioida kertojen välillä! Sykkeet tälle tunnille keikkuivat aika laajalla skaalalla. Alkulämmittelyssä, jossa sykkeen piti nousta vain muutamalla kymmenellä lyönnillä niin minä aloitin reippaasti ja sykkeet kävin tunnin maksimissa, hups! Askellussarjojen aikana sykkeet pyörivät suurinpiirtein 140-155x/min välillä.

Laskennallinen maksimisyke 220 - oma ikä (26) = 194
"Rasvanpolttosyke" n. 60% maksimista = 116 x/min, joten omat arvot aika korkealla tuohon nähden ;)
Tämähän ei ole aina niin mustavalkoista ja maksimisykkeet vaihtelevat ihmisten kesken. Todellinen arvo voisikin olla +/- 20 lyöntiä laskennallisesta arvosta, joten tällaisen tavallisen kuntopulliaisen, ei kannata niitä liikaa tuijottaa. Omaa kroppaa kuunnellen löytyy hyvä tahti liikkuessa!

Lauantaina olin 45min spinnissä ja sunnuntaina ahkeroin 45min spinnin ja kuntosalin ohjatun tunnin. Viime viikolla olin siis oikeinkin ahkera kuntokeskuksen kävijä! Mutta kyllä niitäkin viikkoja tulee ja on ollut, etten lähde salille tai jumpalle ollenkaan. Ei vain jaksa eikä kiinnosta. Sitten noista vapaaviikoista pukkaa huonoa omaatuntoa ja pakolla vääntää itsensä jollekin tunnille. Niin kauan kuin urheileminen on kivaa niin menee hyvin.

Spinni 45min: Viime kerrasta olikin jo aikaa. Hyppäsin pyörän selkään vähän kiireellä kun kotona tehtiin siivousta. Säädöt heitin vähän liiankin umpimähkään ja jouduin niitä korjailemaan lämmittelybiisin aikana. Huomasin myös, että sarvet oli nostettava reippaasti ylemmäs, jotta vatsaa ei painaisi kumarassa asennossa. Säädöt kun sai kuntoon niin polkeminen tuntui oikeastaan ihan hyvältä vaikka vähän varauksella olin. Ainoastaan tunnelissa (matalalla, peppu irti satulasta) polkeminen oli ikävän tuntuista joten minä poljin "semitunnelissa". :D Myös spurtit ottivat vähän mahan päälle, joten niissäkin jouduin himmailemaan. Tunnin maksimisyke 184 ja keskisykkeet pyörivät reilussa 150x/min. Aika helposti se syke nousee, mutta esim. tuossa 150x/min paikkeilla minun on ihan hyvä liikkua, olen hengästynyt, mutta ei tarvi vielä puuskuttaa liiaksi. Liian korkeissa sykkeissähän oli se vaara, että hapekas veri menee lihaksille urheilun suorittamiseen ja vauvan osuus jää pieneksi. Kuitenkin syke voi nousta hetkellisesti, kunhan se tulee myös sieltä alas.

Kuntosalin ohjattu tunti: Kiertoharjoittelua kuntosalilla, 15 eri liikettä, taisi olla 30s/sarja ja aina kolme sarjaa yhdellä laitteella putkeen. Lyhyet palautuksen sarjojen välissä. Olin niin puhki spinnitunnin jälkeen, että ensimmäiset alataljavedot olivat laiskan ja väsyneen kuntoilijan mallia. Tsemppasin toiseen sarjaan ja kyllä se tunti siitäkin lähti sitten rullaamaan. Sykkeet tällä tunnilla olivat: max 152, keskisyke 124. Maltillisissa rajoissa mentiin. Kuntosalilla ei muutenkaan sykkeet nouse kovin korkealle, paitsi kyykätessä. En tiedä sitten jos kuntosaliharjoittelu olisi erilaista, esimerkiksi tekisi maksimipainoja tai pidempiä sarjoja... Ammattilainen osaa varmaan vastata näihin!

Kuva viime viikolta kun 24 viikkoa tuli täyteen. Tässä nyt hyvällä ryhdillä, eli joskus se maha pullottaa pikkasen enemmän :D

Aktiivista Himos-viikonloppua syyssäissä odotellessa!

Rv 24+0 ja lantion alueen kivut

Olen pari päivää joutunut olemaan töistä pois liitoskipujen / lantion löystymisestä johtuvien kipujen vuoksi. Yöllä en meinaa saada nukuttua kun jokaisella kyljen kääntämiskerralla sattuu alavatsalle. Not nice! Tyynyä olen nyt alkanut pitämään kyljellä nukkuessa jalkojen välissä ja selällään maatessa tyyny on polvien alla. Tämä helpottaa myös pieniä selkäsärkyjä, joita minulla on ollut ennen raskauttakin. Soitin jo viime viikolla neuvolaan näistä kivuista ja sieltä suositeltiin tukivöitä. Näitähän on erilaisia, joten päätin käydä katsastamassa paikallisen valikoiman, ennen kuin lähden nettikauppojen maailmaan. Ainoa tukivyö jonka täältä löysin oli Anita Baby Belt.

(Baby Style -nettikauppa)

Ja koska nyt linkkasin vain jonkun nettikaupan kuvan tähän yhteyteen, niin voitte arvata, etten sitten ostanut Anitan baby beltiä. Onneksi kävin testaamassa myymälässä. Koko oli muistaakseni XS (tai S), mutta joka tapauksessa mahani oli vielä liian pieni laitettavaksi tuohon "pussiin". Mahaa tukeva vyö olisi ollut ihan ok mittainen - kasvun varaa olisi ollut, mutta tyhjä kengurupussi ei oikein houkutellut. Tämä jäi siis kauppaan ja ainakin toistaiseksi en tilaa mitään verkkokaupoistakaan.

Kävin sitten ostamassa tukevaa trikookangasta harmaana ja mustana. Kankaan leveys oli 150cm ja otin molempia värejä 30cm pätkät, joten niistä sai ommeltua kaksinkertaiset masutuubit tähän hätiin. Ei niistä paljon tukea tule, mutta toivossa on hyvä elää. Jos niillä olisi lumevaikutus!

Maanantaina (rv 23+4) käytiin neuvolassa. Painoa on tullut +5,9kg tähän mennessä. Terveydenhoitaja ei taaskaan sanonut painon kehityksestä mitään, joten kysyin, onko tämä edes ok. Kuulemma on, että lähtöpainosta riippuen katsotaan tuota painon kertymistä. No, lähtöpaino oli 54,5kg, olen (olin :D) hoikka, joten painoa tuleekin vähän enenmmän kuin jos olisin ollut ylipainoinen ennen raskautta. Tyydytään tähän vastaukseen, mutta silti painon nousua vaan on niin pirun vaikea takoa päähän. Lupaan olla masentumatta tai lopettaa syömistä!

Neuvolakäynnillä saatiin myös synnyttäjän esitietolomake. Samat asiat kirjoitetaan taas lomakkeelle ylös mitä neuvolakortissakin lukee. Tämä lappu palautetaan ilmeisesti jossain vaiheessa synnytyssairaalaan, joka meillä sijaitsee siis 50km päässä kotipaikkakunnasta. Tällä omat laput, synnytyssairaalassa omansa. Kaksin verroin lappuja! Noooh, sitä täytellessä tulikin jo ajatuksia synnytyksestä, toiveista siihen liittyen, luvasta hätäkasteeseen, kutsumanimestä vauvalle.. Huh! Pitää toden teolla alkaa jo miettimään näitä. 

Seuraava paperi taisi olla perhevalmennustapaamisista. Niitä on neljä täällä meidän neuvolassa ja sinne osallistuu odottavia äitejä (ja toivottavasti myös isiä), joilla laskettu aika on marras-tammikuussa. Taidan siis olla sitä porukkaa, jolla on pieni vatsa kun muut miettivät jo parin viikon päästä tapahtuvaa synnytystä... Ekalla kerralla tutustutaan, toisella kerralla aiheena on synnytys, kolmannella ollaan fyssarin luona ja neljännellä kerralla aiheena on vauvanhoito ja imetys. Minulta jää synnytyskerta väliin lomareissun vuoksi, mikä vähän harmittaa, mutta jospa saisin jutella sitten joku neuvolakerta terveydenhoitajan kanssa.

Sitten vielä yksi aihe tälle käynnille: sokerirasitus. Jee! Kaikki yli 25v. odottajat pääsevät (joutuvat) sokerirasitukseen ja sinne sain lähetteen minäkin. Varasin ajan lokakuun puolen välin tietämille. Yök. Sitä litkua odotellessa. Olen muutenkin huono nielemään lääkkeitä, vitamiineja yms. ja yökkäilen niitä välillä pois, joten mitähän tästä tulee.

Paljon irrallisia höttöjä taas päässä. Lukunautintoa tästä kerrasta ei saa. Tsemppaan ensi kertaan!

Äänimaljojen uusintatestaus

Kävin viime viikolla testaamassa äänimaljahierontaa uudestaan. Viimeksi olin Combi kuntokeskuksen synttäriviikolla järjestetyssä ryhmärentoutustunnilla, ja nyt pääsin kokeilemaan äänimaljahierontaa ihan oikeasti, "yksityistunnilla". Ryhmärentoutus järjestetään muuten uudelleen, ks. Rentona FB-sivut.

 

Rentona on Janika Vanhatalon yritys, joka tekee äänimaljahierontoja ihmisille ja hevosille. Syvärentoutustunti voidaan tehdä yhdelle henkilölle tai ryhmälle. Kuten aiemmin (3.9.14) kirjoitin, niin Combilla ryhmärentoutustunnilla äänimaljoja soitettiin liikuntasalin edustalla, jolloin ne eivät luonnollisestikaan koskettaneet kehoa. Tässä "normaalissa" äänimaljahieronnassa äänimaljoja asetellaan kehon päälle, ja siitä syntyykin mukavia värähtelyjä kehoon.

Tunnin alkuun sain ensin maistiaisen värähtelystä; istuin vielä tuolilla kun Janika asetti yhden äänimaljoista kädelleni (oma käsi rentona) ja kumautti muutaman soinnin maljasta. Kehon värähtely tuntui jännältä. Ensimmäinen kumautus tuntui lähinnä kämmenen alueella, toinen kumautus jo käsivarressa ja kolmannella kerralla tuntui, että värähtely ulottui olkapäälle ja kaulalle asti. Mainitsin tästä Janikalle, että värähtely tuntui ihmeellisen kaukana ja Janika kertoi kuinka ihmisen kehon nesteet vievät värähtelyä eteenpäin. Aivan, ihminenhän on noin 50-70 %:sti nesteitä! Keskusteltiin vielä hetki äänimaljojen tehosta, niitä voittekin sitten lukaista tuolta yrityksen nettisivuilta: Rentona - Äänimaljahieronta. Lähtökohtaisesti rentoutuksessa oltaisiin ensin 25 minuuttia mahallaan laittaen maljoja mm. selän päälle ja sitten käännyttäisiin vielä 20 minuutiksi selälleen. Minun kohdallani jouduttiin vähän varioimaan ja päädyttiin siihen, että kokeillaan ensin olla mahallaan, tyyny mahan alla, ja mikäli tuntuisi pahalta niin käännyn aikaisemmin selälleni tai olen välillä kyljelläni.

 

Mahallani maatessa aluksi oli ihan hyvä olo, maha ei painanut liikaa hoitotasoa vasten ja rentouduin maljojen sointiin. Maljoja soitettiin huoneessa niin, etteivät ne koskeneet kehooni, mutta niitä laitettiin myös selkäni päälle. Iso malja, josta tuli vähän kumeampi ääni oli ensin yläselässäni, sitten alaselällä, ja siihen yhdistettiin vielä pienempi malja joka laitettiin yläselkä-/niska-alueelle. Tässä vaiheessa kun selälläni oli kaksi maljaa niin mahatyyppi alkoi tempomaan siihen tahtiin, että jouduin keskeyttämään mahalla rentoutumisen ja käännyin kyljelleni. Iso malja jätettiin vatsani eteen, niin ettei se koskenut mahaani ja pienempää maljaa Janika kumautteli selässäni vaihdelleen kohtaa mihin värähtely osui. Hmmm.. mukavaa! Sitten tajusin, että aina kun mahan edessä olevaa maljaa soitetaan niin mahatyyppi liikkui myös. Kumautus - potku - kumautus ja pienen hetken päästä jälleen potku. Alkoi vähän naurattaa, mutta yritin rentoutua ja nauttia niistä liikkeistä. Mahatyyppi kun ei montaa kertaa silloin liiku kun yritän rauhoittua kotona selinmakuulle...

Sitten käännyin selälleni ja sanoin tässä vaiheessa Janikalle vauvan liikkeistä. Janika myös vähän nauroi, mutta piti hetken silti rentona. Seuraavaksi olisi samainen iso malja tulossa mahan päälle! Siispä malja rintojen ja mahakummun väliin ja sointeja ilmaan. Välillä Janika taisi myös soitella niitä pienempiä maljoja mitä pöydän päällä oli ja niiden soinnista tuli ihania yhdistelmiä, jotka jäivät pitkäksi ajaksi tilaan soimaan. Mutta taas sama juttu mahatyypin kanssa: kumautus - potku - kumautus - potku, lisäksi oli muuta elämöintiä ja liikehdintää. Herranjestas, joko se kuulee ja reagoi ääniin? Hymyilin. Potkut ovat jo aika voimakkaita! Iso malja siirrettiin reisieni päälle ja mahalle laitettiin pienempi. Näitä soitetiin vuoron perään - toinen oli matalampi, toinen hieman korkeampi ääni. Mahatyyppi reagoi vain kumeampaan matalampaan ääneen, ja muutenkin rauhoittui tässä vaiheessa. Ison maljan siirtyessä jälleen mahalle potkunyrkkeily alkoi taas. Nauroin kotiin päästyäni miehelle, että tämä mahatyyppi on kuin joku Robert Helenius täällä mahassa, vaikkei hän taida potkuja nyrkkeilyn lomassa käyttääkään.

Selällä maatessa äänimalja tuotiin myös kädelle, vuoron perään molemmille käsille. Nyt värähtely jäi tuntumaan jonnekin käsivarteen, enkä päässyt ihan niin rentoon tilaan mahatyypin vuoksi. Värähtelyt tuntuivat silti ihanilta - olivat maljat missä kohtaa kehoa tahansa. Janika mainitsi jo alussa, että maljojen, gongien ja symbaalien sointi ja äänet ovat tässä pääasiassa, ja värähtelyt sitten tekevät omaa sivutyötään rentoutumisen ohessa. Molemmista nautin silti! Ja ilmeisesti tuo meidän pikku 'Heleniuskin' tykkäsi siitä isosta äänimaljasta.

Rentoutus kesti n. 45min, mutta kuten yrityksen nettisivuillakin sanotaan, kannattaa varata käyntiin tunti. Alussa ja lopussa on kuitenkin keskustelua. Meidän loppukeskustelut keskittyivät mahatyyppiin ja lisäksi kyselin miten hevoset näihin reagoi tai onko tätä menetelmää kokeiltu muille eläimille. Eläimistä kuulemma näkee heti onko äänimaljat niiden mielestä mukavia vai ei. Hevosilla rentoutuessa alahuuli alkaa roikkumaan ja pää painuu alas. Yksi koira puolestaan oli seurannut sivusta kun eräälle miehelle oli tehty äänimaljahierontaa ja koira oli ollut levoton. Myöhemmin kun koiralle soitettiin myös näitä maljoja niin sekin rauhoittui ja rentoutui. Meidän Lumikki on muutenkin niin laiska lötkö, että makaa kotona lattialla aivan raatona.. Näkisikö siihen normaaliin retkottamiseen mitään eroa kun koira rentoutuu?! :D

Lumikin ja ystäväni koiran, Vilhon, taidonnäyte rentoutumisesta. Kuva taitaapi olla silloisen morsiamen ja kaasojen kutsuaskarteluista, joten koirat tasapainottivat meidän stressiä.

Syksyn pimeneviin iltoihin rentoutusta, käykää kokeilemassa!

Step-tunti mahatyypin kanssa

Kävin viime viikon lopulla puntarilla ja painoa oli tullut alkulukemista 5,3kg lisää, viikkoja tuolloin 22+1. Tästä vähän taas kauhistuin. Yli viisi kiloa! Ystäväni kohteliaasti sanoi, että kilojen tulo ei ole niin mustavalkoista, että istukkakin painaa aika paljon. Noh, sitä ei vaan ole niin helppoa takoa tuonne omaan pääkoppaan. Myönnän syöneeni viime viikon vähän lepsummin, mm. kebabmättöä meni, joten ei ihme tuo vaa'an lukema. Onko mun päässä ja ajatusmaailmassa jotain vikaa?!

Siispä vettä juomaan ja jumpalle. Lauantaina kävin pumppi-tunnilla. Pumpit menee hyvin, pystyn ottamaan itsestäni paljon irti. Painoja ei uskalla varsinkaan jalkaosuuksiin lastata liikaa, kun sykkeet nousee niin älyttömän korkealle. Teen pienemmällä painolla, mutta sen saa joka tapauksessa tuntumaan lihaksissa. Lopun vatsalihaksia teen jumppapallolla kun muut ovat jumppamatoillaan, ja muutenkin joutuu vähän kyttäilemään sykemittaria ja omaa kroppaa enemmän kuin ennen. En halua vauvalle hapenpuutettakaan, joten siksi seuraan sykkeitä.

Ja kropan kuuntelusta päästään steppi-tunnille. Eilen olin Combilla rasvanpolttostep-tunnilla. Entiset steppiohjaukset tulivat mieleen ja liikkeet olivat pitkälti lihasmuistissa. Iisi tunti tulossa! Mitä vielä.. Sykkeet nousivat heti 170 yli ja pysyivät siellä sarjojen ajan. Huh! Ei mennyt mulla rasvanpolton puolelle. :D Alkuun testasin vähän kropan rajoja: kuinka korkealle polven noston pystyy tekemään, kuinka tehokkaasti askellus menee ja miten syke nousee siitä... Alku menikin ihan mukavasti, mutta sitten puolessa välissä tuntia alkoi vähän alavatsaa jomottelemaan ja joudun jättämään polvennostot vähemmälle tai nostamaan polven sivummalle. Jätin välillä myös jalan vain steppilautaan ajatuksella, että kunhan pysyn vain rytmissä mukana. Kevyempi treeni on myös hyvä treeni, oli pitkästä aikaa mukavaa päästä steppi tunnille! Hiki tuli, jaloissa tuntuu ja illalla rauhoituin kuuntelemaan mitä mieltä mahatyyppi tästä treenistä oli. Ilmeisesti siellä oli kaikki hyvin kun liikkeitä tuntui mukavasti. Myös nyt aamusta tyyppi on ollut virkeänä ja liikkumiset tuntuu yhä voimakkaammin.<3

Huomenna menen testaamaan äänimaljahierontaa ihan "yksityistunnille". Siitä lisää myöhemmin!

Tyhmä olo

Odotan ensimmäistä lastamme.
Tämä on ensimmäinen raskauteni.

Kaikki on uutta ja ihmeellistä. Olen lähimmän perhe- ja ystäväpiirini ainoa odottaja, eikä pikkulapsiakaan ole ihan nurkan takana. Joudun siis turvautumaan muiden odottajien blogeihin ja tulevaisuuden kysymyksissä pikkulasten vanhempien kertomuksiin. Googlaan paljon asioita netistä. Se on välillä mukavaa ja välillä turhauttavaa kun ei löydä heti kohtalotovereita. Jokaisen raskaus kun on niin erilainen. (Neuvolastahan saa sitten myös apuja ja asiantuntemusta, mutta se ei ole sama asia.)

(kuva)

 

Viikonloppuna juttelin hyvän ystäväni (jolla ei ainakaan vielä ole lapsia) kanssa ja ihmettelin ääneen, että missä vaiheessa sitä muuttuu epätietoisesta, tietoa janoavasta, "mitä kaikkea vauva tarvitsee?" -tyypistä 'manducoista' puhuvaksi know-it-all -äidiksi. Miksi puhutaan merkeistä ja tarkoista yksityiskohdista, eikä yleisillä käsitteillä? Tai lähinnä miksi esikoista odottavalle äidille pitää puhua näillä ns. lääkäritermeillä? Ensimmäisen kerran kun luin tästä 'Manducasta' niin ajattelin, että onpas hyvä esine/tavara, mutta mihin se liittyy. Olin jollain keskustelupalstalla, mutta kun en piru vie löytänyt sieltä yhtään tekstiä missä olisi päässyt jyvälle sen käyttötarkoituksesta. Ei muuta kuin selaimeen toinen välilehti auki ja hakukenttään: manduca. "Ai se on tuollainen kantoreppu! Oon minä noita nähnyt." Kantoreppu, kantoliina... Nämä sanat painoin aivosoluihini muistiin.

Manduca

Vai pitäisikö tässä verrata siihen, että jos ostaa esimerkiksi kalliin laukun, Louis Vuittonin, niin siitä puhuu merkin nimellä verrattuna muihin omistamiin laukkuihin. Tai sitten jos omistaa monta Vuittonia: Speedyn ja Alman, niin puhuuko niistä sitten tyyliin "taidanpa yhdistää tähän asuun tänään tuon Alman". Eikä siinä vaikka omassa päässä ajattelisi tuolla lailla, mutta jos minulle tulisi joku nyt sanomaan, että se LV Neverfull on vaan niin kätevä ottaa joka paikaan mukaan niin olisin vain hiljaa. "Mikä LV, Neverfull?; mikä tavara se edes on?" Ei, en omista yhtään LV=Louis Vuitton laukkua, enkä tiedä hölkäsen pöläystä noista malleista. Kiitos LV:n nettisivujen, kävin kuolaamassa hienoja laukkuja ja sieltä bongasin malleja. Joku toinen muotitietoisempi nuo olisi varmasti tunnistanut, mutta tällaiselle pulliaiselle vielä muistutukseksi...

 Speedy

 Alma

Neverfull

 

Tai jos lääkäri puhuu thoraxissa näkyvästä parenkyymi-infiltraatista ja pleuranesteestä, niin moniko potilas sen tajuaisi. Siksi on ammattikieli ja sitten se selkokieli. (thorax=keuhkojen röntgenkuva, parenkyymi=toiminnallisesti aktiivinen kudos, infiltraatti=tiivistymä, pleuraneste=keuhkopussissa olevaa nestettä)

Pointtina se, että riippuen kohderyhmästä, pitäisi vähän miettiä mitä puhuu ja millaisia sanavalintoja käyttää. Väliin ärsyttää netin keskustelupalstojen tai tapaamani kaikki-tietävät äidit, jotka ilmeisesti ovat unohtaneet oman esikoisen odotuksen, ja puhuvat niin asiansa tietävästi. No, minulla ei ole ongelmaa kysyä jos en tiedä jotain. Mutta välillä tulee tyhmä olo. Olen vain tietämätön esikoista odottava nuori nainen, puhukaa minulle mielellään sillä selkokielellä.

Sanoin keskustelun päätteeksi ystävälleni, että palauta sitten äkkiä takaisin maan pinnalle, jos alkaa tulemaan liian hifistelyä puhetta.

- rv 22+4 -

Ps. Luen Eve Hietamiehen Yösyöttö-kirjaa. On niin ihana lukea kuinka mies opettelee vauvaeloa, pystyn samaistumaan miehen tiedonjanoon tässä omassa odotusajassani. Vielä pätkä kirjaa lukematta, mutta seuraavaksi annan sen miehelle luettavaksi.

Häät - 10kk ja 27pv

Kultaiset kihlasormukset meillä on, joten tuollaisen sileäpintaisen kaveriksi pitäisi minulle löytää vielä se vihkisormus. Sehän tulee olemaan kaaauuuan vasemmassa nimettömässäni, joten siihen haluan panostaa. <3 (kuva)

 

Otsikkoa kirjoittaessa ajattelin, että 11kk kuulostaa kamalan pitkältä ajalta, mutta 10kk ja 27pv ei sitten ollutkaan sen lähempänä! Hääpäivä lähestyy ;)

Olen ollut häiden suunnittelussa jo noin vuosi sitten liikkeellä. Heti vain kun saatiin miehen kanssa päätettyä hääpäivä niin aloin järkeilemään ja punnitsemaan eri vaihtoehtoja paikkojen suhteen. Pohjois-Satakunnasta etsittiin juhlapaikkaa ja sen sijainti määrittelisi sitten vihkikirkonkin. Googletin vaihtoehtoja, mutta tältä alueelta ei montaa paikkaa keskustelupalstoilla suositeltu. Yksi monen suosittelema oli Sammin ratsutila. Sammissa olemme monesti olleet toisten häissä ja syntymäpäivillä, joten se ei oikein tuntunut omalta hääpaikalta. Sen jälkeen jostain tajusin etsiä seuraintaloja, ja käytiinkin kaksi katsomassa paikan päällä - Niinisalon ja Suurimaan maamiesseurantalot. Näissä oli molemmissa hyvää, mutta myös ei-niin-houkuttelevia ominaisuuksia. Niinisalossa oli pääasiassa hieman "uudemman" oloiset tilat, vaikka vanha rakennus onkin. Siisti paikka, mutta juhlatilan pieni koko jäi askarruttamaan. Emme mahtuisi sinne, tai vaikka mahduttaisiin niin joku jäisi seinän tai tolpan taakse piiloon. Suurimaalla tilan puute ei jäänyt vaivaamaan. Siellä oli iso sali, jossa oli vielä iso lava mahdollista bändiä tai ohjelmaa varten. Rakennus oli vanha, ja se näkyi. Ei se ehkä ns. deal breaker olisi ollut, mutta jotakin jäin kaipaamaan.

Sitten perhetuttumme kysyi, etteikö me olla pyydetty tarjousta Venesjärven rantalavasta. "Hmm.. No ei olla, kun jäin siihen käsitykseen, ettei mieheni oikein pitänyt siitä paikasta." Menin kotiin, kysyin varovasti mieheltäni, että oletko käynyt rantalavalla, ja miltä se kuulostaisi. Hän vastasi, että ei oikein tiedä paikkaa, että käydään katsomassa. MITÄ OIKEIN OLIN TAAS AJATELLUT? Mistä sain päähäni, ettei hän tykännyt siitä?! Soitin ensin varaustilanteen ja päätettiin, että lähempänä kesää (kesähäät siis) käydään katsomassa vuokraajan kanssa tilaa. Käytiin silti jo aiemmin ajelemassa paikan päällä kun oli vielä vähän loskakuraa maassa eikä puissa tietenkään lehtiä. Kesäfiilistä paikasta ei silloin saanut, mutta jo silloin mieheni sanoi, että tämä on paras vaihtoehto. Ei muuta kuin näyttöä odottamaan, jotta päästään näkemään sisätilatkin. Ja sehän me varattiin. JEI! Meillä on hääpaikka varattu - ja se on järven rannalla!

Juhlapaikka - check!
Vihkikirkko - check!
Pitopalvelu - check!

Ruokailun suhteen meille oli aika selvää, että joku tekee ruuat meidän puolesta, joten kartoitettiin ja kilpailutettiin paikallisia pitopalveluyrityksiä. Tein alustavan menun tutun kotitalousopettajan ja äidin kanssa. Tämän menun perusteella pyysin tarjoukset kolmesta yrityksestä, joiden hinnat vaihtelivat n. 30€ - 42€/hlö välillä. Kallein jäi ehdottomasti pois luvuista, sillä yli 40€ en suostunut ruuasta pulittamaan per pää. Halvin taas oli liian ympäripyöreästi sanottu. NOIN 30euroa voisi olla melkein mitä vain 27€-35€, joten päädyttiin keskimmäiseen, paljon kehuttuun ja suositeltuun yritykseen. Hintaa menuulle per aikuinen tulee 36,50€. Alaikäiset ja lapset saavat ruuan edullisemmin.

Olen miettinyt tämän tyyppisiä kukkakimppuja ja pöytäkoristeita. Näissä ei ole käytetty aitoa kukkaa vaan se koostuu oksista, helmistä, koruista, höyhenistä (ei ehkä niitä meille) ja muusta kauniista.(kuva)

 

Valokuvaaja - check!

Entiselle voimistelukaverilleni, kaimalleni Krista Yliselle laitoin tarjouspyyntöä helmikuussa -14. Aluksi puhuttiin päivämäärästä 15.8.15., mutta kun Krista sanoi, että sillä olikin jo varattu se päivä niin pidin keskusteluhetken miehen kanssa. Halusin Kristan meille kuvaamaan. Hän oli menossa helmikuussa kuvaamaan tuttavan häitä, mutta olin jo jonkin aikaa seurannut Kristan FB-sivuja ja blogia ja tiesin, että haluan hänet. Keskustelun tuloksena siirsimme hääpäivää viikolla eteenpäin! Ja kaverin häiden jälkeen helmikuussa tiesin (jo nyt 1,5v etukäteen), että hyvältä valokuvaajalta tarjouksen pyysin. Ei muuta kuin varaus valokuvaajan kalenteriin! Kristan sivut: Krista Ylinen Photography.

Kampaaja - alustava varaus tehty omasta kampauksesta sekä äidin ja kaasojen. Kampauksen malli? Ei hajuakaan!

Tärkeimmät asiat ovat jo kunnossa. Budjetti on laadittu ja jaettu menojen mukaan, paljonko mikäkin saa maksaa. Alustavaa vieraslistaa olemme laatineet, mutta siinä on vielä tekemistä ennen kuin voidaan miettiä kutsujen lähettämistä. Ja sitten onkin kaikki se tilpehööripuoli; sormus, molempien vaatetus, koristeet, askartelut ym. ym. Hääpukuja olen käynyt jo sovittamassa, mutta mieluista ei ole vielä löytynyt. Samoin sormuksen löytäminen on ollut hankalaa. Näistä jatkossa lisää!

Viisaudenhampaan poisto

Raskaudenajan neuvolaan kuuluu ilmainen suuhygienistin tarkastus ja tietoahan sieltä tuli jälleen tukan juureen. Raskauden aikana hormonit saavat odottavan äidin suunkin sekaisin, kun se happamoituu. Syljen pH laskee, ja kun ottaa usein välipaloja välttääkseen pahoinvoinnin tai kun kohdun kasvaessa mahalaukkuun ei mahdukaan samalla tavalla ruokaa niin hampaat ovat alttiimpia happohyökkäyksille. Hampaiden kiillekin voi kärsiä kun oksentaa joka päivä. Puhumattakaan sitten Mutans-streptokokkien vaikutuksesta hampaisiin...

Pääsin tenttiin: Juonko virvoitusjuomia? Napostelenko? Kuinka usein harjaat hampaasi? Käytätkö hammaslankaa? Syötkö purkkaa tai muita ksylitoli-tuotteita? Ovatko ikeneet vuotaneet verta tai verestäneet?... Ja ohjeita sitä mukaan kun vastasin kysymyksiin. Omalla kohdalla muutosta olisi tarpeen tehdä lankauksen säännöllistämisessä ja ksylitolipastillien syömisessä. Sähköhammasharjaan siirtymisen jälkeen olen ehkä hieman vähemmän saanut reikiä hampaisiini. Olen varmaan saanut tuon streptokokin pienenä ja siksi olen jo karaistunut reikien poraamiseen. Ei puudutetta niihin tarvita! Mutta tälläkin kertaa suuhygienisti löysi reiän ja varattiin sitten aika hammaslääkärille. Silloin myös keskusteltaisiin viimeisen viisaudenhampaan poistosta kun se on osittain puhjennut, mutta kasvaa siellä aivan vinossa.

Tänään siis hammaslääkäri tarkisti hammasrivistöni ja suuhygienistin reiäksi luulema olikin vain kiillevaurio. Ei paikkaa siis siihen. Mutta alhaalta sitten paikattiinkin toinen reikä, joten pora jälleen soimaan. Ennen paikkaamista kuitenkin päätettiin, että otetaan se viimeinen viisaudenhammas sieltä samalla kertaa pois, ja puudutuspiikit laitettiin vaikuttamaan sillä aikaa kun reikää operoitiin. Aijai. Oli taas niin mukavaa se nenän kautta hengittäminen, ettei keskittyisi kurkkuun kertyvään sylkeen. Eivät nämä operaatiot sattuneet. Vähän ehkä vihloi kun reikää porattiin, mutta sen kestää. Viisurin nyppäys ei tuntunut ollenkaan, kiitos puudutuksen. Aiemmat kolme viisuria poistettiin leikkaamalla, eikä sekään sattunut, mutta se hampaan palasiksi lohkominen kuulosti ikävältä korvissa. Noh, selvisin kuitenkin tästä käynnistä.

Lounaalla pystyin kohtuullisesti syömään. Puudutus vaikutti silloin vielä jonkin verran ja kieltä vähän kihelmöi. Mutta edelleen toinen puoli ylähuulesta on vähän jäykkä. Se ei tottele kun yrittää hymyillä tai kun yritti laittaa huulia lusikan ympärille. Katsotaan miten iltapäivää kohden poski turpoaa tai normalisoituuko ylähuuli. Nyt on vähän tyhmän näköinen olo, vaikkei poski vielä turvoksissa ole eikä se huuli nyt roikukaan.

Hammaslääkäri sanoi, että tässä raskauden puolivälin tienoilla on ihan hyvä aika poistaa viisureita - alku- ja loppuraskauteen sitä ei suositella. Joten sinne meni minun viisaus! Toivotaan, ettei tule tulehdusta (kun ei aiemmistakaan leikkauksista ole tullut) eikä kovin paljon tarvisi sitä Panadoliakaan ottaa. Yhden olen ottanut, mutta kauhulla odotan minkälaiseksi olo muuttuu iltaa kohden. Ensimmäistä viisuria leikattaessa pelkäsin niin paljon, että valahdin valkoiseksi jo hammaslääkärin tuolilla ja siitä pari päivää olin hamsteri, joka napsi Buranaa särkyyn.

Ohjeita suuhygienistiltä/hammaslääkäriltä:

• Omasta suuhygieniasta huolehtiminen raskauden aikana. Lankaus ja pastillit!
• Myös isän suun tarkastus (varattiin miehellekin aika) ja tarvittaessa hampulääkärin pakeille.
• Vauvan synnyttyä ei mitään oman suun kautta vauvan suuhun. Mutans-streptokokki tarttuu herkästi aina 2v. asti!
• Pusuttelu myös välttämislistalla, ettei bakteeri kulkeudu suoraan suusta suuhun.
• Imettämistä suositeltiin, oisko ollut ensimmäisen vuoden ajan.

Sitten pienelle lapselle pitää opettaa tietysti hyvät hampaidenhoitotavat, jotta vältyttäisiin kalliilta hoidoilta. Tuote-esittelyajoista muistaakin jotain, kun Colgate-tuotteista meille kerrottiin.

(kuva täältä)

Äänimaljahieronta

Lähdin eilen illalla Combille ajatuksena tehdä kevyt kuntosalitreeni. Olin vähän laiskalla tuulella, mutta sainpas itseni raahattua kuntokeskukselle! Vastaanotossa kyseltiin, että olinko tulossa äänimaljatunnille... "Öö, en ajatellut mennä, mutta nyt kun kysyit niin mitäs se nyt olikaan?" Otin esitteen pöydältä ja aloin lukemaan:

"Peter Hess -äänimaljahieronta on syvärentouttava menetelmä, jossa kehon päällä soitetaan erikokoisia äänimaljoja. Maljojen värähtely ja ääniaallot rentouttavat kehoa ja ne voivat tasapainottaa sitä solutasolla asti, sillä äänen värähtely etenee myös kehon nesteissä. Fyysisen rentoutumisen lisäksi myös mieli rauhoittuu ja hiljenee." (www.rentona.fi)

Tällä kertaa kuitenkin kysymyksessä ryhmärentoutusta, eikä maljoja laitettaisi keholle vaan niitä soitetaan salin etuosassa lattialla.

 

Olin kyllä tietoinen, että tunti on tiistaina, osana Combin synttäriviikkoa. Mutta nuo joogat, pilatekset, rentoutukset eivät vain ole olleet minun juttuni, joten en sen enempää ollut kiinnittänyt huomiota tähän äänimaljaryhmärentoutustuntiin. No, päätin sitten kuitenkin mennä tunnille kun siellä vielä muutama paikka oli tilaa. Ajattelin, että jos näin raskaudenkin aikana oppisin enemmän rauhoittumaan ja kuuntelemaan omaa kehoa.

 

"Hieronnan avulla voidaan edistää omaa kehontuntemusta ja tukea omien voimavarojen tunnistamista sekä niiden käyttöön ottamista."

-Minä jos joku olen kohderyhmää!

 

Sinne sitten asettauduin lattialle maton päälle, viltti päällä ja pään alla. Pitkähihainen paita ja villasukat oli hyvä laittaa kun isossa salissa muutenkin tulee rauhallisilla tunneilla kylmä. Tunnin piti Rentona yrityksestä Janika, joka kertoi tunnin alkuun hieman mitä tuleman pitää. Asiakkaita on kuulemma nukahtanut ja se on ihan ok. Jos ei nukahda niin sekin on ok. Rentoutuminen on pääasia.

 

Tunti alkaa. Janika antaa alun korkean äänen, johon tulee myös lopettamaan ja siitä tietää, että tunti on päättynyt. Turha katsoa kelloa. Kling. vähän matalampi kling. Kumiseva ääni... Okei, kuulostaa rauhoittavalta, suljen silmät ja makaan selälläni suht' rentona.

 

"Mutta jos makaan selälläni niin minulla voi puutua kädet tai jalat, eikä se ole vauvalle hyväksi" ajattelin, ja vaihdoin vasemmalle kyljelleni. "Voisin nyt oikeasti rauhoittua."

 

Kling. Klang... TUMTUMTUM... "Äh, kuntosalin musiikin basso kuuluu liikaa ja häiritsee. Eihän tässä voi rauhoittua! Yritän silti. Vedän viltin silmille ja alan keskittymään omaan hengitykseeni. 

 

"Äärirajoille.. ooo'oo. Vien tän, äärirajoille...(Cheek)" kuuluu kuntosalin soittimesta, ja TUTUM, joku tiputtaa painot telineeseen hallitsemattomasti. "Prkl, ettekö osaa treenata kun pitää niitä painoja paukuttaa!!" ja vähän tuskastun. Turhaa yritän kun en edes kuule kaikkia hennompia äänimaljasointeja. Hengitys syvään, kuuntele omaa hengitystäsi, keskity siihen...

 

Erikokoiset äänimaljaäänet, symbaalit ja gongit soivat nyt (mielestäni) voimakkaammin ja pystyn sulkemaan entistä enemmän kuntosalin ääniä pois mielestäni. Äänet väreilevät mielenkiintoisesti ja tulee jänniä ikään kuin riitasointuja. Välillä matalaa, välillä korkeampaa, näiden yhdistelmä jää soimaan saliin. Kiinnitän ääniin enemmän huomiota ja jään kuuntelemaan kaunista äänimaljojen sointia.

 

Sitten kuuluu kaksi-kolme kertaa korkeampi ja kimeämpi ääni. Ja mattojen rapinaa. Lasken viltin silmiltä ja kohotan päätäni. Ihmiset nousevat lattialta venytellen. Tunti loppui ja minä taisin nukahtaa! Tuttavani naapurimatolla sanoi, että alkoi kuulumaan pientä tuhinaa jossain vaiheessa ja, että minä pidin sitä tuhinaa. Hups! Nauratti niin paljon kun ensin olin tuskastunut ja sitten alkanutkin vetelemään hirsiä! Onneksi en sentään ollut pitänyt enempää ääniä. Hah!

 

Olo oli kyllä rentoutunut. Ja tämä oli ryhmätunti. Mitä tämä voisi olla kun äänimaljahieronta tehtäisiin vain minulle laittaen äänimaljat kehon päälle? Rentona nettisivuilta voi käydä lukemassa lisää tästä syvärentouttavasta tunnista, joka voidaan pitää ihmisten lisäksi myös hevosille.

 

Kaikin puolin mukava kokemus. Myös tällaiselle tukka putkella menevälle tyypille, joka ajattelee, ettei osaa rauhoittua paikalleen!

 



 



Loppuun vielä pari kuvaa Combi kuntokeskuksen synttäriviikon esitteistä. Tapahtumapäivänä lauantaina 6.9. menen testaamaan DanceFit tuntia.

 

And it's going to be a ... !

... A BOY!

Siellä mahassa on pieni pojan alku!<3

Eihän sitä viikonloppuna ehtinyt blogiin hehkuttaa kun piti tulevan isän kanssa jutella (puhelimen välityksellä) ja isovanhempien kanssa iloita. Mieheni on siis saamassa sitä mitä tilasikin! Vaikka minulla olikin poikaolo, niin silti salaa toivon, että sieltä olisi tyttö tulossa. Tässä vaiheessa kai pitäisi sanoa, että eihän se 100% varmaa voi olla... Äitini sanoi ultran jälkeen, että hän näki sukupuolen jo ennen kuin lääkäri sitä minulta kysyi, että kerrotaanko. No totta kai äidillä on harjaantuneempi silmä noitten suhteen kun minulla on yksi veli! Mutta hän jatkoi sitten, että niin selvästi näkyivät kivespussit, ettei niistä voinut olla epäselvyyttä. Joten tuskin sieltä tyttöä putkahtaa maailmaan. :D

Olo oli ultran jälkeen onnellinen, euforinen jopa. En tiedä miksi ultraa piti niin paljon jännittää. Kaikki oli rakenteellisesti hyvin:

• Sydämestä näkyi selvästi eteiset ja kammiot, ja sydän pumppasi n. 140x/min.
• Kädet ja sormet olivat naaman edessä kun yritettiin huulihalkiota katsoa. Onneksi poika pyöri siellä sen verran vilkkaasti, että saatiin ylähuuli näkyviin kunnolla eikä huulihalkiota todettu.
• Istukka minulla on etuseinämässä, joten se saattaa vaikuttaa liikkeiden tuntemiseen. Minä olen kyllä niitä tuntenut jo parin viikon ajan satunnaisesti, mutta mieheni ei vielä vatsan päältä tunne. Istukan alareunaa haettiin tovi, mutta lääkäri totesi, että tarpeen vaatiessa sektio on mahdollinen, eikä istukka olisi liian alhaalla.
• Aivolohkot ok. Ne näkyivät yllättävän selkeästi, jopa tämän maallikon silmiin.
• Sydämen eteiset ja kammiot erottuivat myös hyvin. Oikean ja vasemman puolen välinen seinä piti olla mahalaukkuun(??) päin kallellaan, ja ensin näytti ettei ole, mutta sitten saatiin parempi kuva ja sekin oli ok.
• Sisäelimien tarkistus meni vähän ohi korvien, mutta siellä kaikki kunnossa.
• B-mitta (pään halkaisija/ korvasta korvaan) oli 4,71cm, joka vastasi viikkoja 20+2.
• F-mitta (reisiluun pituus) oli 3,18cm, joka vastasi viikkoja 19+6.
• Vatsan ympärysmitta oli 14,28cm, vastaa viikkoja 19+4
• Painoarvio 315g

Ultrahan tehtiin rv 20+1. Joten muutamilla päivillä nuo mitat heittävät. Ultraava lääkäri sanoi, että näiden tutkimusten perusteella laskettu aika menisi kolme päivää yli (15.1. -> 18.1.) ja itse ole myös sitä mieltä kun ovulaatiota silloin huhtikuussa yritin bongata. Mutta tämän takiahan ei laskettua aikaa vielä siirretä joten sillä alkuperäisellä, 15.1.2015 mennään.