Tunnin alkuun sain ensin maistiaisen värähtelystä; istuin vielä tuolilla kun Janika asetti yhden äänimaljoista kädelleni (oma käsi rentona) ja kumautti muutaman soinnin maljasta. Kehon värähtely tuntui jännältä. Ensimmäinen kumautus tuntui lähinnä kämmenen alueella, toinen kumautus jo käsivarressa ja kolmannella kerralla tuntui, että värähtely ulottui olkapäälle ja kaulalle asti. Mainitsin tästä Janikalle, että värähtely tuntui ihmeellisen kaukana ja Janika kertoi kuinka ihmisen kehon nesteet vievät värähtelyä eteenpäin. Aivan, ihminenhän on noin 50-70 %:sti nesteitä! Keskusteltiin vielä hetki äänimaljojen tehosta, niitä voittekin sitten lukaista tuolta yrityksen nettisivuilta: Rentona - Äänimaljahieronta. Lähtökohtaisesti rentoutuksessa oltaisiin ensin 25 minuuttia mahallaan laittaen maljoja mm. selän päälle ja sitten käännyttäisiin vielä 20 minuutiksi selälleen. Minun kohdallani jouduttiin vähän varioimaan ja päädyttiin siihen, että kokeillaan ensin olla mahallaan, tyyny mahan alla, ja mikäli tuntuisi pahalta niin käännyn aikaisemmin selälleni tai olen välillä kyljelläni.
Sitten käännyin selälleni ja sanoin tässä vaiheessa Janikalle vauvan liikkeistä. Janika myös vähän nauroi, mutta piti hetken silti rentona. Seuraavaksi olisi samainen iso malja tulossa mahan päälle! Siispä malja rintojen ja mahakummun väliin ja sointeja ilmaan. Välillä Janika taisi myös soitella niitä pienempiä maljoja mitä pöydän päällä oli ja niiden soinnista tuli ihania yhdistelmiä, jotka jäivät pitkäksi ajaksi tilaan soimaan. Mutta taas sama juttu mahatyypin kanssa: kumautus - potku - kumautus - potku, lisäksi oli muuta elämöintiä ja liikehdintää. Herranjestas, joko se kuulee ja reagoi ääniin? Hymyilin. Potkut ovat jo aika voimakkaita! Iso malja siirrettiin reisieni päälle ja mahalle laitettiin pienempi. Näitä soitetiin vuoron perään - toinen oli matalampi, toinen hieman korkeampi ääni. Mahatyyppi reagoi vain kumeampaan matalampaan ääneen, ja muutenkin rauhoittui tässä vaiheessa. Ison maljan siirtyessä jälleen mahalle potkunyrkkeily alkoi taas. Nauroin kotiin päästyäni miehelle, että tämä mahatyyppi on kuin joku Robert Helenius täällä mahassa, vaikkei hän taida potkuja nyrkkeilyn lomassa käyttääkään.
Selällä maatessa äänimalja tuotiin myös kädelle, vuoron perään molemmille käsille. Nyt värähtely jäi tuntumaan jonnekin käsivarteen, enkä päässyt ihan niin rentoon tilaan mahatyypin vuoksi. Värähtelyt tuntuivat silti ihanilta - olivat maljat missä kohtaa kehoa tahansa. Janika mainitsi jo alussa, että maljojen, gongien ja symbaalien sointi ja äänet ovat tässä pääasiassa, ja värähtelyt sitten tekevät omaa sivutyötään rentoutumisen ohessa. Molemmista nautin silti! Ja ilmeisesti tuo meidän pikku 'Heleniuskin' tykkäsi siitä isosta äänimaljasta.
Rentoutus kesti n. 45min, mutta kuten yrityksen nettisivuillakin sanotaan, kannattaa varata käyntiin tunti. Alussa ja lopussa on kuitenkin keskustelua. Meidän loppukeskustelut keskittyivät mahatyyppiin ja lisäksi kyselin miten hevoset näihin reagoi tai onko tätä menetelmää kokeiltu muille eläimille. Eläimistä kuulemma näkee heti onko äänimaljat niiden mielestä mukavia vai ei. Hevosilla rentoutuessa alahuuli alkaa roikkumaan ja pää painuu alas. Yksi koira puolestaan oli seurannut sivusta kun eräälle miehelle oli tehty äänimaljahierontaa ja koira oli ollut levoton. Myöhemmin kun koiralle soitettiin myös näitä maljoja niin sekin rauhoittui ja rentoutui. Meidän Lumikki on muutenkin niin laiska lötkö, että makaa kotona lattialla aivan raatona.. Näkisikö siihen normaaliin retkottamiseen mitään eroa kun koira rentoutuu?! :D
Lumikin ja ystäväni koiran, Vilhon, taidonnäyte rentoutumisesta. Kuva taitaapi olla silloisen morsiamen ja kaasojen kutsuaskarteluista, joten koirat tasapainottivat meidän stressiä.
Syksyn pimeneviin iltoihin rentoutusta, käykää kokeilemassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti