Aivan aluksi saimme valita terveydenhoitaja-kätilön pöydälle laittamista vauvakuvista yhden (myös isälle oma kuva) joka sitten "analysoitiin" koko ryhmälle. Mitä mielikuvia tai tuntemuksia kuva herättää? Mitä kuvassa näkee? Itse otin pöydältä kuta kuinkin tämän näköisen vauvakuvan:
(Kuva: Mediuutiset)
Miksi sitten valitsin tällaisen kuvan? Ensimmäisenä kuvasta tuli mieleen vauvan haukotus, ehkä väsymyksestä. Toisaalta mielessä kävi myös, että voisihan tuo vauva olla vähän kärttyinenkin, ehkä sieltä suusta kohtaa tulee itkua ja huutoa.. Kerroin muille, että tämä kuva heijastaa varmaan osittain minuakin, sillä taisin olla vähän väsynyt ja haukotteleva tullessani tapaamiseen. Kuitenkin tästä kuvasta jäi rauhalliset ja levolliset tunteet.
(Kuva: Terveysnetti)
Mieheni, joka oli mukana (ihanaa<3), valitsi yllä olevan kuvan. (Kuulin joidenkin käyvän keskustelua näistä kuvista, että olisi googlehaun kautta löydetty, joten sieltä tämäkin löytyi.) Perusteluina tämän kuvan valintaan miehelläni oli, että vauva näyttää vastaanottavaiselta, omalla tavallaan kommunikoi vanhemman kanssa. Mietin hänen perustelujaan hetken ja tajusin, että eihän mieheni olisi muuta kuvaa voinut valitakaan. Hän on meistä se intellektuellimpi (=älykkö) ja ajattelee varmaan fiksummin. Minä olisin ehkä nähnyt kuvassa vain toljottavan vauvan! :D
Näin meillä kaikilla oli erilaisia mielikuvia kuvien vauvoista ja joillakin jo jotain odotuksia tulevasta vauva-arjesta. Eräällä pariskunnalla on laskettu aika jo 8.11., joten he eivät välttämättä ole enää viimeisellä tapaamiskerralla mukana. He olivat kuitenkin jo aika pitkällä ajatuksissaan vauva-arjesta, verraten minuun. Hauskinta oli, että lähes kaikki odottavat äidit valitsivat kuvakseen sellaisen, jossa vauva nukkuu tai on muuten tuollaisen haukottelevan levollisen näköinen. Terveydenhoitaja vitsailikin, että kaikki äidit taitaa tilata tuollaisen vauva, joka vaan nukkuu ja syö. Todellisuus voikin sitten olla karumpaa!
Vanhemmuusasiaa käytiin läpi esimerkkitapauksin: "4-vuotias kiukuttelee kauppareissuilla, kun ei saa karkkia/leluja. Isoäiti ostaa lapselle herkkuja ja herkutteluhetkiä salataan vanhemmilta. Mitä vanhempien pitäisi tehdä?" Tässä vain yksi tapaus, jokainen pari otti aina yhden tapauksen ja niitä sitten puitiin yhdessä. Meidän pienessä ryhmässä ei ollut paljonkaan mielipide-eroja, mutta hyvää keskustelua silti saatiin joissain asioissa aikaiseksi. Miehen kanssa puhuimme tästä lähtiessä, ettei uskaltanut sanoa mielipidettä kaikkiin asioihin, kun jotkut asiat vain toimivat erilailla eri perheissä. Mutta emme me siellä tuppisuinakaan istuneet.
Yhteenvetona ihan mukava käynti. Vähän oli kaikilla alkukankeutta, mutta jospa se tunnelma siitä ajan mittaan rentoutuisi. Ryhmässä oli siis minun lisäksi neljä muuta odottavaa äitiä, joista kolmella oli puoliso mukana. Yksi tulevista äideistä oli jo ennestään minulle tuttu. Hänen kanssaan juttelin enemmänkin ja kävi ilmi, että hänen laskettu aikansa on vain kaksi päivää ennen minua. Tosin mieheni sanoi, että vaikka lasketut ajat olivat kahden muun äidin kanssa kahden viikon sisällä niin minulla olisi pienin maha. En siis ollut väärässä kun alkujaan niin ajattelinkin. Luulin toisaalta olevani iso, mutta kai mieli tekee tepposia raskausminän pääkoppaan. Painoa muuten tähän mennessä tullut 7,4kg.
Pienen keskustelun kävimme miehen kanssa illalla kotona tämän kerran herättämistä ajatuksista. Mieheni sanoi, että ensimmäisen kerran tuli pieni paniikki vauva-arjesta. Että jos oikeasti pitää yölläkin herätä parin tunnin välein ja aamulla pitäisi lähteä aikaisin töihin. Minähän saan jäädä kotiin, mutta on se varmasti isällekin vaikeaa jos yötään ei saa nukuttua kunnolla. Lyhyt isyysvapaa siihen syntymän alkuun ei varmaan ole huono vaihtoehto? Lisäksi juttelimme taas tavarahankinnoista kun tulimme siihen tulokseen, että muillakin on tässä vaiheessa jo hyvin hankintoja tehty. Päädyimme siihen, että kunhan saadaan työ-/vauvanhuone järjestykseen olemassa olevilla tavaroilla niin sitten alamme haalimaan vasta vauvatarvikkeita. Odotamme siis ainakin pari viikkoa vielä ennenkuin lähdetään vaunushoppailemaan! Mieheni sanoi ennen valmennustapaamista, että hänellä ei taida olla mitään annettavaa sille käynnille, mutta ainakin se herätti kotona meillä keskustelua. Se tässä perhevalmennuksessa kai taitaa olla tarkoituskin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti