Viikonloppu Himoksella

Kyseinen Himos-viikonloppu oli jo pari viikkoa sitten, mutta haluanpa jakaa se kuitenkin.

Ei ehkä vielä kunnon ruskaa mutta ihanan syksyisiä värejä kuitenkin. Mieli rauhoittuu!

Viikonlopun tarkoituksena oli juhlistaa isäni 50-vuotissyntymäpäivää, mutta mieheni kanssa otimme tämän viikonlopun loman kannalta ja otimme myös töistä pari lomapäivää. Näin saimme viikonlopusta tooosi pitkän. Ei tarvinnut ajatella töitä, kakkostöitä, voimistelua tai kotihommia - sai vain mennä ilman aikatauluja. Rentouttavaa ja virkistävää! Ainoa kelloon sidottu toiminta oli pöytävaraus aivan Himoksen rinteiden lähellä sijaitsevaan Ravintola Patapirttiin. Pääsi siis lauantai-iltana vielä valmiiseen pöytään, aijje!

Perjantaina pääsimme mökkiin vasta klo 18, joten sitä ennen poikkesimme Tampereella vähän shoppailemassa ja Jämsästä napattiin vielä evästykset mukaan. Perjantai-illan ohjelmassa oli tortillaherkuttelua, Vain Elämää -ohjelman katsomista, saunomista, synttäriolympialaisten suunnittelua ja taisipa nuo muut maistella alkoholipitoisia juomiakin. Minä oli varautunut jälleen Coca-Colaan! (Ei varmaan ole sekään paras juoma raskauden aikana, mutta kohtuuden rajoissa ei kofeiinin määräkään ylity.) Loppuillasta pelasimme vielä Scrabblea, ja sotahan niistä hyväksyttävistä sanoista saatiin aikaiseksi. Perhesopu silti saatiin säilymään ;)

Olympialaiset: Sienien tunnistamista. Mun tulos 8/13!

Lauantaiaamupäivästä oli olympialaislajina sienien tunnistustesti. Pöydälle laitettiin kuvia erilaisista sienistä ja meille annettiin lapulla vaihdoehdot. Kuvia oli 13, joista osasin tunnistaa jopa kahdeksan. Sillä ei ihan päässyt voittoon, sillä veljeni tyttöystävä sai yhdeksän pistettä ja voitti tämän lajin. Mutta yllättävän hyvin oli sienet hallussa. Huom. kärpässieni ei ollut näillä listoilla!

Jälkipyykki kilpailuista ja sienikirjan lukemista.

Kynttilät taisivat palaa aina kun pöydän ääressä istuttiin. 

Tämä kuva on päiväsaikaan otettu, mutta kivasti silti tulee tunnelmaa.

Lauantaiksi äiti ja isä olivat myös suunnitelleet Himoksen rinteiden huipulle kävelemistä. Jos nyt en ihan ollut hukassa kartalla niin kiipesimme ensin ylös Länsirinteiden kaikista reunimmaista rinnettä, joka on siis ilmeisesti vielä työn alla talvikautta ajatellen. Sieltä sitten jotakin tie-metsäpolku-metsä -yhdistelmää pitkin toiselle länsirinteelle, jossa oli makkaranpaistopaikka. Mutta huhhuh! Eipä ole tällaista mäkitreeniä tullut tehtyä ja vielä mahatyypin kanssa. Otettiin sykemittarit miehen kanssa mukaan ja oli hauska seurata ylös noustessa kuinka sykkeet kohoaa. Taisin päästä johonkin 182x/min paikkeille parhaimmillaan. Toki pysähtelimme ylämäessä, ettei tarvinnut aivan oksennus kurkussa taapertaa.

Lumikki sadeviitta päällä valloittamassa Himoksen huippuja.

Näkymät Länsirinteen huipulta. 

(Pahoittelen valokuvaajan ammattitaidottomuutta.)

Makkaranpaistopaikkaan kun päästiin niin oli vuorossa seuraava olympialaislaji: langan polttaminen nuotion avulla. Äiti ja isä asettelivat langan johonkin kehikkoon vajaan puolen metrin korkeuteen ja lanka piti saada poikki rakentamalla nuotio. Jokaisella oli oma taktiikkansa ja iskän mallia seuraten hain ison puupöllin ensin korokkeeksi ja siihen sitten aloin rakentamaan pienistä puista ja oksista nuotiota. Haasteelliseksi tämän lajin teki syksyisen kostea ilma, eikä pikkupuut tai kaarnat oikein tahtoneet syttyä. Savua niistä kyllä tuli. Minä jäin tässä kisassa muistaakseni toiseksi viimeiseksi, mutta pääasiahan oli hauskanpito!

Raikkaassa syyssäässä matka jatkui alas huipulta. Tällä kertaa mentiin "suorinta" reittiä, tuli eteen mitä tuli! Mentiin siis pusikoiden, metsäpätkien, mökkialueiden ym. haasteita asettavan maaston läpi. Kyllä sai olla varovainen liukkaiden kivien ja oksien kanssa! Kaiken kaikkiaan pikku rinnelenkkimme taisi kestää rapiat kolme tuntia, joten mökille päästyä lämmitettiin sauna.

Uuno oli mukana myös! Tässä Uunostos makaa mökin terassilla.

Illalla oli sitten se pöytävaraus Patapirttiin. Syötiin alkusalaattia ja pataruokaa naudan sisäfileistä ja vihanneksista sekä kermaperunoista. Jälkiruuaksi otin jäätelöä suklaakastikkeella. Oli hyvää! Ennen ruokaa meinasin saada kiukkukohtauksen kun oli niin nälkä, mutta taas tuli todettua, että hyvä ruoka - parempi mieli! Illallisen aikana annettiin isälle lahja ja kortti, johon oli kerätty vanhoja valokuvia. Tätä korttia naureskeltiin pöydän ääressä pitkään. Voi, oli meillä hauskaa!

Patapirtin illallispöydässä. 

Alkoholittomana otin tilan tekemään omenamehua, joka oli vallan hyvää! Nam!

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisen kirpakkana. Suoraan sängystä menin terassille nappaamaan kuvia utuisesta maisemasta. Joskus vielä oikeasti opettelen käyttämään järjestelmäkameraani!

Good morning sunshine!

Pihlajanmarjoja.

Ennen  kuin muu seurue lähti ajelemaan kotiin päin niin kävimme vähän ulkoilemassa Himoksen golf-kentän tuntumassa. Kirpsakassa säässä ne golffaajatkin jaksavat kentällä pyöriä.

Näihin aamuisen utuisiin ja aurinkoisiin tunnelmiin...