Rv20+1 - rakenneultra tänään!

Melkein viikon blogihiljaisuuden rikkoo tämän päivän tuleva rakenneultra. Iltapäivästä jännätään, onko kaikki niin kuin pitää ja josko sieltä sitä sukupuolta saisi tietää! Ihan vähän vain jännitän ;) Niin ja puolivälissä ollaan! Sen kunniaksi teen illalla hyvää ruokaa, vain itselleni ja mahalleni.

Meillä kävikin nyt niin, ettei mies pääse rakenneultraan mukaan, joten soitin sitten äidin. Ihan vain varmuuden vuoksi, jos sattuukin tulemaan huonoja uutisia. En tiedä mikä täällä on ultrassa käytäntö sen suhteen, ketkä saavat tulla mukaan ultratilanteeseen, mutta kokeillaan kepillä jäätä. Mies on ollut käynneillä mukana kaksi kertaa; ensikäynti, jossa saatiin jo ultrakuvaa, sekä rv12 kun oli niskapoimu-ultra. Viime kerrasta on kuitenkin sen verran aikaa, että vauvahan on ehtinyt siinä ajassa hurjasti kasvamaan. Meitä molempia harmittaa, ettei yhdessä päästä tälle käynnille, mutta minkä työlle voi. Lupasin ottaa videoyhteyden ultrasta mieheen, mutta tuskin taitaa lääkäri siihen edes suostua! Joten ilmoitellaan sitten tutkimuksen jälkeen mitä tohtori kertoo.

Lääkärit ilmeisesti kysyvät haluaako tietää sukupuolen ja jos haluaa, niin muistuttavat vielä, etteivät nämä ennusteet ole 100% varmoja. Jotkut lääkärit eivät edes suostu sanomaan puoleen eikä toiseen, vaikka vanhemmat sukupuolen haluaisivat tietääkin. Meidän neuvolalääkäri on ilmeisesti saanut palautetta kun ei sitten ennusteet olekaan menneet kohdalleen, joten hän ei suostu tekemään rakenneultria. (Sitä paitsi, on typerää mennä valittamaan lääkärille, ettei sitten tullutkaan tyttöä, vaikka sitä lupailit... joo sehän ei ollut 100% varmaa...) En sitten tiedä, onko näistä kuinka paljon huhupuheita, mutta joka tapauksessa meidän rakenneultran tekee toinen lääkäri. Hänestä ainakin on paljon hyvää palautetta, joten uskoisin käynnin olevan miellyttävä, kunhan uutiset vauvan suhteen ovat hyviä.

Ainiin, vauvan liikkeet/potkut tuntuu jo aika selvästi. Ei se mötti siellä koko aikaa elämöi, vaan esim. ruokailun jälkeen toimistotuolissa istuessani tulee pientä iskua. Makuulle rauhoittuessa en välttämättä aina liikkeitä tunne. Aamulla kuitenkin tuli sellaiset tökkäykset, että oli pakko pyytää miehen laittamaan käsi vatsalle. Sanoin aina miehelle kun liikettä tuntui - minun mielestäni vahvasti, mutta mieheni ei tuntenut mitään vatsan päältä. Onhan tästä kirjoissa lukenutkin, että mies joutuu odottelemaan vielä pitkän tovin tunteakseen liikkeet mahan päältä, mutta aina voi yrittää ;) Mieheni jopa kysyi eilen käsi mahan päällä, että joko se on minulle suuttunut, kun ei liiku silloin kun hänen kätensä on mahan päällä. Heh! Vain tytöt voi kiukuta jo kohdussa ;D

Iltapäivään lähdetään näillä odotuksilla:

• Mieheni toivoo poikaa (yllätys!), josta varmaan tulee urheiluhullu, kuten isänsäkin
• Minä toivon pientä tyttövauvaa, vaikka poikaolo tässä on ollut alusta asti
• Vauvalla on kaikki kunnossa, sydän lyö vahvasti ja kehityskaaret ovat kunnossa
• Tuleva mummu alkaa itkemään ;D

Voi vaunut!

Onko muilla valinnan vaikeuksia?? Tai lähinnä epätietoisuudesta johtuvaa hämmennystä kaikista mahdollisista ominaisuuksista. Mulla on. Eikö vauvan tarvikkeiden ostaminen pitäisi olla hauskaa, jännittävää ja mukavaa? Ei ainakaan silloin, jos miettii euroja ja ominaisuuksia todella todella tarkkaan!

Oih ja voih! Ollaan miehen kanssa juteltu, että yritetään haalia mahdollisimman paljon tarvikkeita sisaruksilta, tutuilta ja kirppiksiltä, että saataisiin joitain euroja säästettyä. Jostakin kun luin, että vauvan ensimmäinen vuosi tulee maksamaan n. 10 000e! Meillä siihen vielä ne 120hlö häät päälle niin johan saadaan yhden ihmisen vuositulot tuhlattua vuoden 2015 aikana! Tähän toki muu eläminen päälle. Joskus lottovoitto olisi paikallaan! Joku voisi tässä sanoa, että siirtäkää häitä/ järjestäkää pienemmät häät/ pienentäkää hääbudjettia... Ei, häät tulee ensi kesänä. Piste. Vieraiden lukumäärää voidaan miettiä. Jos jossakin hääjutussa säästetään niin koristeet yms. sälä. Vieraat tekevät juhlan ja heidän kanssaan muistot syntyvät. Kauniista kukka-asetelmista viis!

Mutta niihin vaunuihin. Ja huom. jos joku fiksumpi lukee tätä niin korjatkaa, jotta opin! Esikoista odottaessa, eikä ihan lähipiirissä ole pieniä vauvoja niin on vaikea saada hyviä vinkkejä (vinkit tulevat tavaran myyjiltä, jotka tietysti puhuvat oman tavaransa puolesta!). Seuraavia ominaisuuksia tuleville vaunuille olen ajatellut:

• Yhdistelmävaunut, koska niillä olisi pidempi käyttöikä. Vai tuleeko heti vaihdettu kevyisiin rattaisiin kun 6kk:n jälkeen vauva alkaa opettelemaan istumista?
• Heittoaisa (tällekin löytyi nimi ;D) olisi hyvä, jotta rattaissa saisi lapsen menosuunnan vaihdettua; aurinko paistaa ja häikii tai lapsi ei vielä jaksa kovin kiinnostua maisemien katselusta.
• Tukeva runko? Koiran kanssa joutuu kuitenkin paljon liikkumaan, joten olisiko ne turvallisemmat.
• Pieneen tilaan mahtuva. Autolla kuitenkin liikutaan paljon paikasta toiseen, mutta taitaa olla ristiriidassa tuon tukevan rungon kanssa?
• Ilmakumirenkaat? Ilmeisesti talvella paremmat kuin kovat renkaat. Pumppaaminen ja mahdollinen puhkeaminen miinuksena.
• Kova koppa... Keskustelupalstojen mukaan parempi keväällä syntyvälle suojaisuuden vuoksi, pehmeä koppa kesällä kuuma? Tulisiko kovaa koppaa käytettyä esim. matkasänkynä kun vieraillaan isovanhempien luona?
• Vinkkinä vielä tuli käytettyjä vaunuja suunnittelevalle, että kannattaa tarkastaa kankaiden kunto ja kysyä missä vaunuja on säilytetty. Kylmässä ulkovarastossa kun kankaisiin tulee herkästi homepilkkuja.
• Meillä ei kai ole tarvetta sellaiselle tangolle/ käsiosalle, jonka saa käännettyä. Pienessä kaupungissa asutaan, eikä julkisilla tule liikuttua. Ainoa paikka siis bussit, missä olen näistä nähnyt hyötyä olevan. Onko muuta virkaa?
• Sadesuojat, hyttysverkot yms. saa lisäosinakin ostettua, jos ei pakettiin saa mukaan.
• Tasot (tavaroille) vaunujen alla taitaa olla jo niin monessa mallissa, että se luultavasti löytyy niistä vaunuista mihin päädytään. Ottaakohan tämä muuten talvella lumeen kiinni, jos on paljon lunta?

Olisiko vielä jotain mitä täytyy (ihan vain) vaunujen osalta ottaa huomioon?

Tyttö vai poika?

Rv 19+0 menossa. Miten nämä viikot menevät näin nopeasti. Rv13 tuntui, että 15. viikkokin on liian kaukana. Kohtahan tässä ollaan puolivälissä!

Viikon päästä kun kasassa on 20vk ja 1 päivä, pääsemme rakenneultraan ja puolivälin neuvolakäynnille. Jännittää! Haluan jälleen todistusaineistoa, että vavva on pysynyt matkassa, mutta myös tieto normaalista rakenteesta rauhoittaisi mieltä. Miestä jännittää varmaan enemmän olisiko siellä näkyvissä pojan sukuelimet. "Sukupuolella ei ole väliä, kunhan poika on terve", luki neuvolasta saadussa kirjasessa ja niinhän se taitaa mennä. ;)

Rakenneultraäänitutkimuksessa tehdään paljon muutakin kuin katsotaan sukupuoli, vaikka sitähän varmaan enemmän odotetaan. Pääasiahan on, kuten tutkimuksen nimikin sanoo, sikiön rakenteen tarkistus.

TYKS:n sivuilta poimittua, RAKENNEULTRAÄÄNITUTKIMUS:

• Tämä tutkimus tehdään 18 –22 raskausviikoilla.
• Sydämestä halutaan nähdä pulssin lisäksi nelilokerokuva, eteiskammioläpät, suurten suonten lähtökohdat ja normaali kulku ristiin, akselin kääntyminen vasemmalle ja normaali koko.
• Päästä todetaan symmetrinen muoto, keskiviivakaiku, cavum septum pellucidum, sivuaivokammiot ja pikkuaivot (niiden leveys ja muoto). Muodoltaan pikkuaivot muistuttavat kuorimatonta maapähkinää ja niiden leveys vastaa raskauden kestoa viikoissa 24 viikolle saakka.
• Edelleen kiinnitetään huomiota takakuoppaan, kasvoihin ja ylähuuleen.
• Vartalosta katsotaan selkäranka, vatsanpeitteet, napavaltimot rakon molemmin puolin, palleakaaret, mahalaukku, munuaiset ja virtsarakko.
• Normaalisti sukupuolielimiin ei kiinnitetä huomiota.
• Kaikki raajat lasketaan. Nilkkojen asento tarkastetaan. Raajojen liikkeisiin kiinnitetään huomiota. Sormia ja varpaita ei aina pysty laskemaan ultraäänikuvassa.
• Istukan paikka huomioidaan. Mikäli istukka näyttää olevan liian alhaalla, uusitaan tutkimus noin 28 viikolla tai aiemmin, mikäli esiintyy veristä vuotoa.
• Napanuoran kiinnittymispaikka pyritään näkemään.
• Lapsiveden määrään kiinnitetään huomiota. Mikäli sitä ei ole tai on hyvin vähän, sikiön keuhkot eivät kehity, eikä sikiö pääse liikkumaan riittävästi. Silloin sen raajoihin voi muodostua jäykistymiä."

Mutta sitten niihin leikkimielisiin sukupuoliennusteisiin!

1) Maya-intiaanit
Legendan mukaan Maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. Jos molemmat luuvt ovat joko parillisia tai parittomia, tulossa on pikku-prinsessa. Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, luvassa on pikku-prinssi.
- Ikä synnytyshetkellä 26, synnytysvuosi tulisi olemaan 2015 -> POIKA

2) Kiinalainen syntymäkalenteri, löytyy esim. täältä. Ohjeita kalenterin käyttöön myös linkin takana. Mm. oma ikä pitää laskea oikein!

Tämän mukaan kun ikää on 26 ja hedelmöitysajankohta on ollut huhtikuun lopulla sieltä olisi tulossa TYTTÖ. Myös jos ovulaatio olisi ollut myöhässä ja hedelmöitys tapahtunut toukokuussa, sieltä silti olisi tulossa tyttö.

3) Kerättyjä uskomuksia

TYTTÖ / POIKA

Tyttö vie äitinsä kauneuden, finnejä, aknea / Poika saa äidin kasvot hehkumaan. - Lisäys: aknekasvot ovat olleet aika rauhalliset - en hehku ;D

Tyttömaha leviää sivusuunnassa ja on ylhäällä / Poikamaha on edessä, alhaalla ja pyöreä. - Ei ole massua vielä

Tytöstä linea negra loppuu napaan / Pojasta se ulottuu navan yli. - Tätäkään ei ole vielä.

Tyttöä odottava himoitsee makeaa ja hedelmiä / Poika aiheuttaa himoa suolaiseen ja rasvaiseen

Säärikarvojen kasvu on normaalia / Karvat kasvavat nopeammin

Kädet ovat pehmeämmät / Kädet ovat kuivemmat

Ikenet verestävät odotusaikana / Ikenet ovat normaalit

Pahoinvointi viittaisi tyttöön / Sen puuttuminen poikaan

Rauhallinen sikiö on tyttö / Vilkas ja liikkuvainen poika

Pärjäät vähällä ruualla / Kasvanut ruokahalu viittaa poikaan

Tyttösikiön syke on yli 145 / Poikasikiön syke alle 145

Ovatko äidin jalat lämpimät / kylmät

Jos rinnat kasvavat heti raskauden alussa niin tyttöä povataan.

Kiukkuinen äiti, tulossa tyttö / Rauhallinen äiti, poikaa pukkaa

 

POIKA: 6

TYTTÖ: 6

Odottakaamme siis mahan kasvua ja linea negran ilmestymistä, josko ne ratkaisisivat!

-> TASAPELI

4) Iltasanomien artikkeli vanhoista uskomuksista.
Mielestäni tämä oli aika huono ennustamaan meille mitään, mutta katsotaan silti!

Se on tyttö, jos...
-sänky on hedelmöityshetkellä ollut poikittain lattialautoihin nähden.
-odottavan äidin katse on lempeä.
 -äidin vatsa leviää sivusuuntaisesti. Ei ole kummoista mahaa vielä.
 -äiti kärsii närästyksestä.
 -äiti kärsii voimakkaasta pahoinvoinnista.
 -yhdynnässä on oltu pari päivää ennen ovulaatiota (tyttösiittiöt ovat pitkäikäisempiä). Ei varmuutta.
 -vauvan syke on nopea. (Yli 140 viittaisi tyttöön?)
 -aiemmin syntynyt sisarus on syntyessään huutanut äitiä.
 -isä on saunonut ahkerasti (tyttösiittiöt kestävät lämpöä paremmin).
 -isä on vanhempi. (minua vanhempi, lasketaanko se?)
 -lapsi on siitetty alakuun aikaan.
 -lapsi on siitetty etelätuulen aikaan.
 -vatsa on enemmän vasemmalla.
 -äiti on nauttinut paljon maitotuotteita.
 -äiti rumenee raskauden aikana (tyttö vie äitinsä kauneuden).
5/15 = 33,3%
Se on poika, jos...
 -tuore aviopari on valvonut koko hääyön.
 -sänky on hedelmöityshetkellä ollut lattialautojen suuntaisesti.
 -äidin kasvoissa on paljon maksaläiskiä.
 -äidin vatsaan muodostuu ns. linea negra, pystysuuntainen tumma viiva; poika on varma etenkin, jos viiva ylittää navan ja siihen muodostuu mutka. Ei ole koko viivaa vielä.
 -jos odottavan äidin katse on terävä.
 -jos äidin maha on eteenpäin työntyvä. Ei ole mahaa...
 -yhdynnässä on oltu täsmälleen ovulaatiopäivänä tai pian sen jälkeen.
 -vauvan syke on rauhallinen.
 -jos aiemmin syntynyt sisarus on huutanut syntyessään huutanut isää.
 -isä on nuori.
 -lapsi on siitetty yläkuun aikaan.
 -lapsi on siitetty pohjoistuulella.
 -jos mies on hedelmöitysyönä kietonut oikean kiveksensä ympärille sinisen nauhan ja noussut naisen päälle oikealta puolelta sänkyä (tytön kanssa päinvastoin).
 -sängyn alla on hedelmöityshetkellä ollut miehisiä työkaluja, kuten vasara.
 -lasta tehdessä miehellä on ollut karvalakki päässä ja kintaat kädessä.
 -jos vatsa on enemmän oikealla.
 -jos raskausaikana löylyä heitettäessä kiuas paukahtaa.
 -isä on juonut runsaasti kahvia.
2/18 = 11,1%
-> TYTTÖ

Saldona 2 x tyttö, 1 x poika ja 1 x tasapeli. Minulla on silti ollut alusta asti sellainen olo, että poika siellä on. En tiedä mihin tämän tuntemuksen perustan, mutta sellainen fiilis vain on.

Ja sitten tieteellistä faktaa:
"Lapsen sukupuoli määräytyy hedelmöityksessä. Siittiösolu on ratkaisevassa roolissa, sillä se kantaa sukupuolen määräävää X- tai Y-kromosomia. Jos naisen munasolun X-kromosomi kohtaa siittiösolun X-kromosomin, on tuloksena tyttö. Jos naisen X-kromosomi taas saa seurakseen Y-kromosomin, kehittyy alulle saatetusta uudesta elämästä poika."

Lopulta synnytyksessähän se selviää ;) 21 viikkoa laskettuun aikaan!

Raskausajan vaivat

Ajattelin näin huonojen yöunien jälkeen tehdä postauksen raskausoireista/ -vaivoista, joita tähän rv18+1 mennessä minulla on ollut. Toivottavasti seuraavaan tekstiin saa jälleen jotain positiivista hypetystä!

Kursivoidut tekstit omien tuntemuksieni tueksi olen lainannut Helsingin kaupungin äitiysneuvolan sivuilta. (Oman neuvolani ei sijaitse pääkaupunkiseudulla vaan tämä oli mielestäni kattava teksti.)

Ensimmäinen raskauteen liittyvä muutos on kuukautisten poisjääminen. Samaan aikaan monilla naisilla rinnat alkavat aristaa. Raskaudenaikaiset rintamuutokset ovat tavallisimmin rintojen aristus, kasvu sekä joskus lievä maidoneritys. Alkuraskaudessa alavatsalla saattaa olla kuukautiskivun tyyppisiä kipuja, jopa pientä vuotoa.

• Kuukautiset jäivät pois, mutta epäsäännöllisen kiertoni, 28-46pv, vuoksi en vielä viidennellä viikolla osannut niitä kaivata. 35. pv aloin laskemaan päiviä ja ajattelin, että hitto vie, johan sen testin voisi tehdä. Ja tein. rv 5+0 testi keskellä päivää ja se oli positiivinen.
• Rinnat eivät aristaneet alussa ollenkaan, eikä ne vielä kasvaneetkaan. Alavatsan kipuja on ollut iät ajat, joten niistä en voinut päätellä olevani raskaana.

Alkuraskauden väsymys on yleistä. Väsymys on toisinaan voimakasta ja johtuu mm. elimistössä tapahtuvista suurista hormonimuutoksista.... Alkuraskauteen liittyy useilla naisilla myös pahoinvointia. Se saattaa olla lievää kuvottavaa tunnetta tai oksentelua varsinkin aamuisin.

• Noin raskausviikoilla 8-13 olin todella väsynyt. Töissä varsinkin iltapäivästä silmien aukipitäminen oli todella vaikeaa. Iltapäivisin otin lähes aina päiväunet. Väsymys alkoi pikku hiljaa rv13 jälkeen hellittämään ja jaksoin taas lähteä vähän urheilemaankin.
• Pahoinvointi; Minun kohdallani oli kuvotusta ja yökkäilemistä. En varsinaisesti oksentanut kuin kerran, mutta yökkäykset saivat ravaamaan vessassa. Hajuherkkyys pyykinpesuaineeseen, rasvaisen ruoan hajuun ja roska-astiaan tekivät oman osansa pahoinvointiin. Hampaiden pesu saa edelleen yökkäämään, jota ei ole ennen raskautta tapahtunut. Olisiko hammastahna kurkun suulla jotenkin ällöttävämpää nyt?? Aiemmin kirjoittelinkin, että otin evästä aina mukaan, joten kovin pahaa oloa ei päässyt tulemaan.

Alkuraskaudessa ruumiinlämpö nousee hiukan.

• Ruumiinlämpöjä seurasin jo puoli vuotta ennen raskautumista, joskus enemmän, joskus vähemmän. Tästä niin hienosti näki koska kuukautisetkin tulevat, eikä tarvinnut aina kantaa kuukautissuojapussia mukana. Lämmöt olivat kuukautisten aikaan n. 36.2, sitten tippuivat hieman -> 36.0. Ovulaation bongaus oli vaikeaa, koska välillä ennen ovulaatiota saattoi lämpö tippua 35.9, mutta toisinaan huomasin seuraavien lämpöjen olevan 36.4. Näihinhän vaikuttaa stressi, huoneen lämpötila yms. yms., joten liikaa ei näitäkään voi tuijottaa. Ovulaation jälkeen lämpö nousi: 36.6-36.8., joka sitten tippui päivää ennen seuraavien kuukautisten alkamista 36.4. Tätä Luomupimun blogia lueskelin näistä ovulaation bongailuista.

Mielialat vaihtelevat raskauden- ja imetyksen aikana nopeasti. Siihen vaikuttavat hormonimuutokset sekä se, että lapsen odotus ja syntyminen ovat suuria ja mullistavia asioita elämässä.

• Rv8 olin väsymyksen takia herkkähermoinen ja kiukkuileva. Ja kuten tässä postauksessa mainitsin, pientä hormonihirviötä minussakin asuu. Itkuherkkyyttä on eniten. Romanttinen kohtaus tai parisuhteen toisen osapuolen kuolema McLeod's Daughters -ohjelmassa saivat minut pillittämään.
• Esikoisen odottaminen on ollut jännittävää. Alkuun en meinannut saada tätä raskautta iskostettua päähäni ja nyt kun raskausvatsa alkaa näkymään niin janoaa tietoa tulevasta ja osaa olla onnellinen tästä.

Raskauden etenemisen myötä alavatsalla tuntuu usein kivistystä. Se johtuu siitä, että kasvava kohtu tarvitsee tilaa ja venyttää kudoksia. Raskauden edetessä luuliitokset ja kohdun kiinnikkeet alkavat löystyä relaksiini-hormonin vaikutuksesta. Liitoskivut menevät useimmiten ohi itsestään. Relaksiini-hormoni vaikuttaa löystyttävästi myös suolen ja verisuonten seinämiin. Suolen toiminnan hidastumisesta on seurauksena usein ummetusta, jota voi helpottaa kuitupitoisella ravinnolla, runsaalla juomisella ja liikunnalla.

• Liitoskivut. Aijjettä. Ne alkoivat noin viikko sitten. Tulevat kuin salama kirkkaalta taivaalta ja välillä joutuu vetämään kaksin kerroin. Eipä silti, kuulin juuri, että kaverin siskolta lähti oikein jalat alta kipujen vuoksi. Näitä on nyt sitten ollut lähes joka päivä. Viime yön uniakin haittasivat kun alkaa yhtäkkiä kivistämään vatsaa. Neuvolan kirjasessa kerrottiin, että kipua tuntuisi nivusissa, mutta minulla tuntuvat koko alavatsalla.
• Ja se relaksiini-hormonin vaikutus suolentoimintaan... Ummetus rastitetaan myös oirelistalta.

Muita oireita:

• Suonikohjut ja peräpukamat - ei ole. Vielä ainakaan! Tukisukkien, tai oikeastaan kompressiosäärystimien, käytöstä huomasin olevan apua.
• Vauvan liikkeet - tuntuvat pieninä muljautuksina. En tunne niitä aina, mutta joskus pitkään istuessa tuntuu tai kun rauhoittuu makoilemaan.
• Verenpaine - ainakin tähän asti ollut normaali/matalan rajamailla, joten ajoittaista huimausta on ollut.
• Hemoglobiini (kuljettaa happea soluille, veren nestemäärän lisääntyessä veren solumäärä ei kuitenkaan nouse samassa suhteessa joten Hb laskee) - laskenut minulla 149 (ennen raskautta) -> 121 (rv15+4 mitattu) Parin viikon päästä otetaan taas uudet mittaukset. Ei ole siis ollut tarvetta lisäraudan syömiseen.
• Aknekasvot: Alkuraskaudessa kasvot kukkivat aikalailla, paiseita oli paljon poskissa ja selässä. Pois jääneiden kuukautisten aikaan rv8 ja rv 12 tuli taas näppyjä ja paiseita, mutta nyt alkaa pikku hiljaa näyttämään iho tasaisemmalta. Tässä on kaksi vaihtoehtoa: joko akne "paranee" ja iho silottuu itsellään, tai sitten kasvot räjähtävät käsiin ja tulee tulehduksellisia paiseita. Toivon ensimmäistä vaihtoehtoa!

Mitä jatkossa:

• Odottelen ainakin, että liikkeet tuntuisivat vähän selvemmin ja että mieskin pääsisi tuntemaan ne mahan päältä.
• Ystävä kysyi jo, että pelottaako synnytys. En ole vielä päässyt niin pitkälle ajatuksissani, mutta kaippa sitä saa jossain vaiheessa alkaa miettimään. Yritän olla ottamatta toisten kauhutarinoista liikaa stressiä!
• Rakenneultra on tulossa tasan kahden viikon päästä! Pikkasen jännittää.

Kuntosaliohjelman käsitreeni ja vavvan liikkeet

Ennen kuin mennään saliohjelmaan niin...

Vavvan liikkeet taitavat nyt tuntua! Viime perjantaina jo paria ihme "tökkäystä" ajattelin, että voisi olla vavvan liikkeitä, eikä vain suoliston muljautuksia. Jännää! Esikoista odottavat eivät vielä välttämättä tunnista tuntemuksia sikiön liikkeiksi, joten potkuja ja nyrkkien iskuja on vaikea huomata. Mutta voisin kuvitella, että nämä tuntemani liikkeet ovat nyt niitä sikiön liikkeitä. Ainakaan ne eivät ole samanlaisia kuin aiemmin suoliston aiheuttamat tuntemukset.
Jeei <3

Ja tämä kohdun kasvaminen sattuu. Alku kun meni aika kivuttomasti niin johan nyt tulee kiukkuisia vihlauksia alavatsalla. Kipua en paikallista nivusiin, kuten odotusajan kirjasessa varoiteltiin, vaan ennemminkin ihan alavatsalle. Kipujen kanssa kuitenkin pärjää. Välillä joutuu menemään hieman kaksin kerroin ja väliin taas selän ojentaminen suoraksi helpottaa. Panadolia en ole vielä tarvinnut, ja yritän pärjätä mahdollisimman pitkään ilman kipulääkkeitä.

Sitten sitä salitreeniä! Eilen vuorossa käsitreenipäivä ja ohjelman sisälsi seuraavat liikkeet:

• Ylätaljan veto rinnalle
• Alataljasoutu
• Supermiesliike konttausasennossa
• Penkkipunnerrus
• Pystypunnerrus istuen käsipainoilla
• Hauiskääntö tangolla seisten
• Ojentajapunnerrus taljassa
• Vatsalihakset jumppapallolla
• Hoover

Vanhan saliohjelman käsitreenit alkoivat penkkipunnerruksella. Heti lämmittelyn jälkeen oli siis hyvin voimia nostaa isojakin (minulle isoja ;D) painoja, mutta nyt kun penkki olikin tuolla välissä, niin johan oli voimat vähissä. Ylä- ja alatalja eivät ole mitenkään suosikkiliikkeitäni, vähän pakkopullaa jopa, mutta tiedän niiden olevan todella hyvät ja tehokkaat liikkeet yläkropalle varsinkin selkään. Ja tavoitteenahan minulla oli ryhdin parantaminen/ylläpito! Rintojen kasvu alkoi parin ensimmäisen raskauskuukauden jälkeen ja rintojen paino painaa hartioita eteenpäin. Sanottakoon tässä vaiheessa, että lähtötilanne kuppikoossa oli 70D/DD (joka ei mene enää), joten saapi nähdä missäs kunnossa ollaan tammikuussa kun/jos maito nousee?! Ja sivuraiteilta takaisin. Näitä ylä- ja alataljaa tehdessäni tiedän ja tunnen, että nyt on kroppa töissä ja kun sitkeästi vain jaksaisin taistella haluttomuutta vastaan niin uskon hartioidenkin pysyvän kohdillaan. Ei tarvitse sitten kävellä hartiat lysyssä vauvan kanssa.

Supermies konttausasennossa - tätä liikettä pystyy tekemään varmaan pitkälle raskauden loppua kohden. Hyvä liike mielestäni. Ei kovin rankka, mutta tosiaan taljojen jälkeen tuntuu mukavasti käsissä. Hauiskääntö tangolla oli yllättävänkin rankka. Ehkä viime kertaisista haukkaritreeneistä on sen verran aikaa, että pitää löytää taas rytmi takaisin. Ojentajat sen sijaan tuolla ohjelman loppupuolella olivat aivan täyttä tuskaa. Lämmittelysarjan tein pienellä painolla, jotta liikerata menisi taas oikein ja saa pienen lämmön niihin, mutta ne itse suoritukset. Huh! 1. sarja meni vielä joten kuten, 2. ja 3. olikin sitten rutistamista (huom. tekniikkaa ylläpitäen!). Mutta en luovuttanut! Tein loppuun asti. Hyvä minä!;)

Loppuun oli vielä keskivartalo-osuus ja kuten viime tekstissä mainitsin, niin juteltiin ohjaajan kanssa noista suorien vatsalihasten tekemisestä. Aiheesta olen lukenut mm. Äitiys liikuttaa -blogista. Ja tähän väliin maininta, että nyt ollaan viikoilla 17+5. Joten nämä liikkeet päivitetään sitten tarpeen tullessa muihin keskivartaloliikkeisiin. Eilinen treeni tuntui kuitenkin hyvältä. Jumppapallolla vatsalihakset onnistuvat minulla parhaiten niin, etten ole täysin selälläni pallon päällä vaan ikään kuin pienessä "istuma-asennossa" keskiselällä palloon nojaten.

Eikä tässä treenissä vielä kaikki! Minä hullu menin ystäväni pitämälle pumppitunnille käsitreenin päälle! Olin maltillinen haalimieni painojen suhteen ajatellen: Tämä saisi olla "palautuspumppi". Lauantaisesta jalkatreenistä pohkeet huutavat edelleen hoosiannaa vaikka niitä venyttelinkin. Jaloille pientä rasitusta ja käsille sellainen kevyt paino, kuitenkin toistomäärät olivat sen verran suuria kuntosaliohjelmien toistoihin verrattuna. Tai oikeastaan se palautusaika sarjojen välillä on eri. Saliohjelmassa tulee minuutin-parin palautus väliin ja pumpissa jatketaan liikkeestä toiseen rytmityksiä vaihdellen. Toki sielläkin on palautukset eri osuuksien välissä. Osuudet, sarjat... Ja käsitteet meni miten... ;D

Se väsyneiden lihasten tuntu tämän kaiken jälkeen... Hyvä treeni, hyvä mieli! Tämän päivän lihassäryt ovat yllättävät siedettävät, mutta yleensä se ainakin minulle tule vasta pari päivää treenin jälkeen. Huomenna voi siis olla haukkarit kipeenä!

Raskausajan treeniä - uusi saliohjelma

Tänään testasin uutta saliohjelmaa, jonka keskiviikkona sain käsiini. Toivomukseni ja tavoitteeni olisi päästä tekemään treeni 2-3 kertaa viikossa, joten kolmelle päivälle jaetut treenit voin tarvittaessa tehdä kahdessa päivässä jos en pääsekään kuin kaksi kertaa viikossa. Lisäksi ylävartalon treenin voin pitkälti tehdä kotona, jos vain laiskottaa voimistelutreenien välillä.

Treenikamppeita. 

Yllä oleva on vanha kuva keväältä. Voisi ottaa tuoreempiakin ;) Muutosta tähän kuvaan on tullut sen verran, että Combin lukkari on vaihtunut ja Fastin Protein Smoothie ja FatBurnet ovat saaneet jäädä, sillä ainakin smoothie sisältää keinotekoista makeutusainetta asesulfaami K:ta. Vaikka THL:n sivuilla sanotaankin sen olevan ihan ok raskauden aikana, niin yritän edes pienillä valinnoilla olla kuormittamatta vavvan kehittyvää kroppaa.

Viimeisestä saliohjelmasta oli jo aikaa ja vähän motivaatiohakuisena olen salilla pyörinyt ja tehnyt vanhaa saliohjelmaa muokkaillen mitä sattuu. Olen vähän arka painojen laittamisen suhteen. En vain uskalla laittaa tarpeeksi, tai sitten kun ajattelen, että nyt jaksan ja on hyvä testosteronipiikki niin sitten tekee liian isoilla painoilla ja tekniikka kärsii. Omalla kohdallani on siis hyvä, että saan apuja liikkeiden suunnitteluun ja painojen tarkistamiseen!

Ja siihen tämän päivän treeniin. Ensimmäinen kolmesta treenipäivästä sisältää liikkeitä jaloille ja muutaman keskivartalolle. Aloitetaan jaloista: takakyykky, jalan koukistaja ja ojentaja (aivan suosikkiliikkeet!), askelkyykky lisäpainoilla sekä pohkeet. Keskivartalon treenistä minulla oli kovasti ennakkoluuloja, mitä uskaltaa tehdä ja mitä ei saisi tehdä. Luin joskus, että viikosta 16 eteenpäin ei suositella enää suoran vatsalihaksen treenaamista, joten mitä saisin vaihtoehtoiseksi liikkeeksi. Vinot vatsalihakset jumppapallon päällä ja kyljet joko painon kanssa tai kahvakuulalla tehty tuulimylly (Youtubesta löytyy videoita liikkeestä) ovat tässä jalkapäivän ohjelmassa. Ah, tuo tuulimylly jää kyllä ehdottomasti ohjelmaan jatkossakin. Ihana liike!

Toistoja tulee jokaiseen liikkeeseen 3x 12-15, sykkeitä ja fiiliksiä kuunnellen. Kuntosaliohjaajani Maija painotti monessa kohdassa, että muista kuunnella omaa kroppaa ja kevennä painoja sen mukaan! Terkkari puolestaan antoi jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä ohjeeksi, että urheilla saa, mutta sykkeitä on hyvä seurata ja ettei kovasti mentäisi yli 150x/min. Harvemmin minulla on salilla ollut sykemittaria mukana, mutta nyt täytyy muistaa ottaa se joka kerta mukaan. Muutamia sykelukemia (huom. omalla kohdallani!) voisin tähän luetella:

• Takakyykky ja askelkyykky- syke nousi jopa 170 kun sain kaikki 14-15 toistoa tehtyä. Kyykkäämisessä minulla pitää olla vähemmän painoja kuin ennen raskautta. Jalat jaksaisi hieman enemmän nostaa, mutta mennään nyt näillä. Josko pienemmällä toistomäärällä joskus kokeilisi pikkaisen enemmän rautaa laittaa tankoon.
• Jalan koukistaja / ojentaja - sykkeet 140 paikkeilla
• Vinot vatsalihakset ja kyljet - suurin piirtein 110-120 välillä

Minulta ei ole koskaan testattu todellisia sykerajoja, mutta koska en ole koskaan oikein peruskuntoa treenannut niin sykkeet nousevat helposti (=heikko kunto). Tällä hetkellä tunnen oman sykkeeni ihan vain sohvalla maaten verimäärän lisääntymisen vuoksi. Ei tarvi paljon sormia laittaa kaulalle tai ranteelle kun tuntee kuinka veri virtaa ylä- ja alakropassa. Katsotaan miten raskauden aikana muuten sykkeet kehittyy ja miten sitten raskauden jälkeen...

Kokonaisuudessaan tänään oli hyvä treeni! Todella hyvä! Jalat olivat kunnolla töissä, sain tehtyä kaikki 14-15 toistoa/liike ja viimeisissä toistoissa sai puristaa, joten painot olivat hyvät. Kuuntelin kroppaa, seurasin sykkeitä eikä mahassa tuntunut ikävältä. Siitä olen iloinen. Olen raskaana, mutta se ei ole syy jäädä sohvalle makaamaan (kuin lepopäivinä!;)). Alla vielä treenin jälkeinen mahakuva.

RV 17+2 treenin jälkeinen mahakuva. 

Pikkasen siellä pömppis näkyy vaikkei tiukka treenipaita olekaan. Nike<3 

PS. Nuo salihanskat on aivan jees, en lähde salille ilman (ellei ole pesussa tai hukassa)!

Combin "ajankohtaista"taulu. (Jälleen vanha kuva)

Lyhyt tsekkaus kuntokeskukseen... Käyn Kuntokeskus Combilla. Olen käynyt epäsäännöllisen säännöllisesti vuodesta 2011. Combilla on kuntosali sekä spinni- ja ryhmäliikuntasalit. Aiemmin olin enemmän jumppatyyppi, joka tykkäsi käydä irrottamassa hikeä ryhmäliikuntatunneilla. Mitä enemmän hyppyjä ja vauhtia, sen parempi. Päätin kuitenkin opetella myös käymään kuntosalilla ja pyysin silloinkin saliohjelman itselleni. Nyt tulee käytyä enemmän kuntosalilla. Jännästi kääntyi toisinpäin tämä kiinnostus. Combin kuntosalilla tykkään siitä, että vaikka tila on ehkä johonkin tamperelaiseen saliin verrattuna pieni, niin siellä on silti useampi sama laite tai paikka, ettei tule tilannetta "ylätalja varattu, penkkipunnerruspenkki varattu, samoin venyttelymatot...mitähän sitä keksis". Ja treenin päälle pääsee suihkuun ja saunaan (kesän tauolla). Syyslukkari kun alkaa niin pääsee taas iltatreenin päälle saunomaan ja rentouttamaan lihaksia! Lisää Combista, palveluista ja ajantasainen tuntilukkari löytyvät yllä olevasta linkistä. Ainiin, Combilla on myös lapsiparkki, jota ehkä pääsee parin vuoden päästä hyödyntämään. Ehkei ihan kantokoppatyyppiä viitsi viedä sinne ;D

Kiitos Combin Maijalle - ja Marjolle ;) uudesta ohjelmasta! Olen jälleen täynnä treeni-intoa!

Ja ne hormonit...?

Toissa iltana pitkän päivän jälkeen kotiin päästyäni romahdin eteisen lattialle. Ja aloin itkemään. Pienestä syystä se kyynel vierähti, mutta tuntui, ettei itku lopu ollenkaan. Itkukohtaus. Jes! Nytkö ne surullisen kuuluisat raskaushormonit ottavat vallan?!

Mies ei ollut kotona (tarkennus: itkun syy ei ollut hänessä), mutta vastassa oli aina niin tervetulleeksi toivottava Lumikki-chowimme. Tällä kertaa en vain jaksanut rapsutella Lumppaa niin kuin normaalisti teen, vaan istuin lattialle, seinään nojaten ja hautasin kasvot käsiin. Lumppa jäi viereeni ja toljotti tovin. Sitten se nuuhki jalkojani ja nuoli polveani. Tämä oli kai sen tapa lohduttaa. (Ei, koirat eivät ajattele, ne vain vaistoaa asioita.) Siinä lattialla sitten istuskelin hetken ja koitin saada tolkkua lohduttomalta tuntuville ajatuksille. Sain kuin sainkin itseni ylös ja suorittamaan illan pakolliset askareet. Kiukuttelin loppuillan väsymystäni, mutta suoriuduin kuitenkin suht fiksusti nukkumaan tiuskimatta miehelle.

Olen huomannut, että välillä pinna on aika kireällä ja hermot saattavat mennä pienestäkin, mutta sellaista nyt on saattanut olla ihan normaalin kuukautiskierronkin aikana. En siis kokisi (hyvä se on näin jälkeenpäin sanoa) vielä saaneeni ihan HILLITÖNTÄ itkukohtausta ja raskausraivaria, kuten jotkut kertovat saaneensa. Sitä ihanuutta odotellessa! Varmasti myös mies odottaa niitä innolla!;D

Tässä tekstiä kirjoittaessa tuli välikevennys mieleen:
"Tulevan äidin tuskat" - Feissarimokat

-"Raskaana olevaa ihmistä ei koskaan voi ****ttaa mistään oikeasta syystä, vaan aina syynä on ne hormonit. Koitat sanoa, että ****ttaa tämä asia, niin tulee sellainen lempeä aivovammaiselle osotettu katse, taputus vatsalle ja "Voi noita hormoneja". No ***** niitäpä niitä."

Vieläkin naurattaa tämä vaikka olen lukenut sen useasti. Olen huono sanomaan mitä kaikkea raskauden aikana tapahtuu, mutta jo tässä vaiheessa voin sanoa, että pienet totuuden jyvät tuon tekstin takana tekevät siitä niiiin hauskan!

Ja vakavoidutaan... Syy itkuun löytyy aiemmin tältä viikolta. Minulla on tapana järkeistää asioita ja odotella, että "kyllä asiat järjestyy". Ja sitten kun huomaan, ettei ne nyt niin vain järjestykään niin iskee lamaannus. Mm. aiemmin kirjoittamani jumppapalaveri ei sitten mennytkään ihan niin kuin toivoin. Ensi kaudesta olisi tulossa rankka. Yritän tätä vielä sulatella ja keksiä, miten saamme jumpat pyörimään. Tällä hetkellä olo on vähän toivoton. "Kyllä se siitä" sanoo ääni takaraivossa. "Ja paskat! Saa ihmeitä tapahtua, että voin hyvällä omalla tunnolla jäädä joulukuusta äitiyslomalle." Ja ääni takaraivossa hiljenee...

Syksy voimistelun merkeissä alkaa taas

Koiran lisäksi on myös toinen arkinen asia, jonka odotusaikaan ja myös myöhempään pikkulapsiaikaan yritän sovittaa - voimistelu. Olen kokeillut voimistelun eri lajeja pienestä lähtien ja pari vuotta sitten olin vielä tanssillisessa voimistelussa kilpailemassa. Omat voimistelut ovat nyt jääneet vähemmälle ja tällä hetkellä arkeeni kuuluu telinevoimistelun ja akrobatiavoimistelun valmennus, tuomarointi ja seuramme alajaoston hallinnointi.

Akrobatiavoimistelun taidonnäyte Voimisteluliiton sivuilta.

Saman linkin takaa löytyy myös akrobatiavoimistelun lajiesittely.

 

Viime lisenssikaudella 2013-2014 ohjaustunteja voimistelusalilla tuli viikoittain 10-12h. Välillä oli poikkeusviikkoja, mm. salivarauksia tai esiintymisiä ja kisoja, jolloin tuntimäärä heitteli suuntaan ja toiseen. Tähän tietenkin lisäksi omien tuntien suunnittelu, harjoituslistojen teko kaikille jaostomme ryhmille, laskujen maksu, tarjousten pyytäminen kisamatkoista yms. Teen tätä seuratyötä normaalin toimistotyön 38,25h/vk lisäksi, joten välillä vapaa-aika jäi kovin vähäiseksi.

Telinevoimistelun neliottelun finaali, MM-kilpailut 2010 Rotterdamissa.

Lajiesittely Voimisteluliiton sivuilla.

Jo muutaman viikon ajan olen pohtinut tulevaa kautta ja sitä, miten raskauden ja valmentamisen saan yhdistettyä. Nämä voimistelulajit vaativat harrastajiltaan hyvää fyysistä kuntoa ja kokonaisvaltaista kehon koordinaatiota. Ennen kuin voimistelija pääsee tuohon kuntoon on tehtävä miljoonia toistoja, joista osa menee valitettavasti aivan väärin. Nämä väärin menneet toistot saattavat sitten olla valmentajalle mahdollisesti jotakin seuraavista; flikissä kyynärpään tai polven saa poskeen tai leukaan, voltin ponnistus ei onnistu/voimistelija ei uskalla ja tulee suoraan valmentajan syliin tai ohjaaja on vain sijoittanut avustuskätensä väärään paikkaan ja sen vuoksi saa vamman käteensä. Valmentaja on siis hyvin lähellä voimistelijaa avustustilanteessa. Voimistelijaa kuitenkin pitää avustaa, jotta liikeradat saadaan alusta asti oikein tai että voimistelija uskaltaa liikkeen suorittaa. Ja tässä tuleekin sitten möhömahan kasvu eteen... Miten avustan jos masun kohdalla on iiiso kumpu? Entä jos voimistelija törmää suoraan mahaani tai potkaisee vahingossa liikkeen aikana? Vavvan vahingoittumisen riskiä en voi ottaa.

Tänään illalla on palaveri, jossa laitetaan syksyn aikatauluja kuntoon. Ja aion kertoa myös vähentäväni tuntimäärää, jonka olen salilla viettänyt. Muutamat ohjaamieni lasten vanhemmista tietää raskaudesta, mutta osalle se tullee tietoon nyt vasta. Oma tuntimäärän vähentäminen tarkoittaa myös sitä, että osaan ryhmistä pitää saada toinen ohjaaja tilalle ja tietenkin harjoituksissa on oltava aina joku aikuinen paikalla esim. loukkaantumisten varalle. Näihin yritämme saada apuja voimistelijoiden vanhemmista, jotka jo nyt ovat olleet mukana tapahtumajärjestelyissä yms. Toivottavasti saamme uusia innokkaita ohjaajia tai sitten vanhemmat lähtevät ohjaustalkoisiin mukaan!

Laskettu aika on tammikuussa 2015, joten varmaankin joulukuu-helmikuu välin joudun pitkälti olemaan kokonaan sivussa. Eihän sitä tässä vaiheessa voi ennustaa, mutta näin optimistisin mielin lähden kautta suunnittelemaan. Joulukuuhun asti olen ajatellut ohjata ns. tukitunteja, joissa käydään kehon koordinaatiota ja voimaa läpi niin, ettei minun tarvitse avustaa. Lisäksi olen päällepäsmäröimässä kilpailuohjelmia ja -sarjoja, mutta niihin tarvitsee vain laittaa oma näkemys kehiin, ei kroppaa niinkään. Näiden lisäksi hallinnointia jatkan tarpeen mukaan, mutta haluaisin tilalleni varajäsenen, jolle voin paperit ja kuitit luottaa. Pienessä jaostossa tekijät ovat vähissä, mutta harrastuksen jatkuvuuden kannalta toivon, että joku uskaltaa ottaa ohjat käsiinsä, edes hetkeksi. Olihan tämä vastuu minullekin iso harppaus vuoden 2013 alussa kun edellinen pj jäi eläkkeelle työstään ja jaostostamme. Paljon on siitä asti ollut opettelemista, mutta jokaisesta virheestä oppii ja muistaa ensi kerralla tehdä toisin. Mielestäni hyvin on takapuoli edellä menty puuhun. ;D

Näillä ajatuksilla illan palaveriin. Mielenkiinnolla odotan!

Meidän chow chow, Lumikki

Vaikka tämä raskaus oli suunniteltu ja toivottu niin ehkei sitä ajatellut miten kaikin tavoin se arjen pyörittämiseen vaikuttaa. Tai eihän sitä vieläkään osaa sanoa miten elämä vauvan syntymän jälkeen meidän perheessä muuttuu, mutta tiettyjä mielikuvia silti osasi maalailla pääkoppaan. Yksi odotus- ja vauva-aikaan vaikuttava asia on meidän koira.

Meillä on marraskuussa neljä vuotta täyttävä chow chow -rotuinen koira, Lumikki alias Lumppa, Mörri, Mötti, Hönni... Nallemaisesta ulkokuoresta moni vastaantulija on sanonut söpöksi ja kysellyt saako silittää. Chowi on kuitenkin vahtikoira. Lumikilla on erittäin vahvasti vahtiviettiä, joten joudun jokaisella kerralla selittämään ihmisille, ettei oikein sovi kävellä koiraa kohti käsi ojossa vaan antaa ensin koiran tulla haistelemaan. Lumikin röhinä ja röhkiminen (joo se kuulostaa ihan possulta!) ei yhtään auta siinä, että tämä ihminen loppujen lopuksi uskaltaisi silittää. Aina sama laulu: "tämä on vahtikoira, ei välttämättä anna silittää ja älä varsinkaan laita kättä koiran pään päälle". Monesti olen joutunut myös pienille lapsille selittämään, että tämä koira on se, joka pitää rosvot pois meidän kotoa. -"Niin, muttakun meidän Lilliäkin saa silittää ja halata". -"Niin varmasti saa, mutta Lumikki on vähän erilainen koira. Sen ei kuulu olla halattavana..." Tai mitä ikinä keksinkään sanottavaksi.

Lumikki alkukesästä 2014.

Chow chow -rotua kuvaillaan mm. seuraavasti: 

"Chowi on lahjomaton. Chowi ei pidä ensitapaamisesta, jos toinen osapuoli on liian innokas. Älä odota orjallista tottelevaisuutta vaan hyväksy, että se on itsepäinen ja haluaa tahtonsa läpi. Mentyään omalle paikalleen makaamaan, se haluaa olla rauhassa. Chowi haluaa yksityisyyttä. Se on mestari itsehillinnässä. Esimerkkinä mainittakoon, että se makaa jossain omistajan tullessa kotiin. Se ei kenties reagoikaan kuin vasta vähän ajan päästä (eli se tervehtii kun sille sopii). " 

Chowi yhdistyksen sivuilla tietoa rodusta: http://www.chowchow.fi/tietoarodusta

Olen nuorempana kohdannut kaksi chowia ja ihastuin rotuun jo silloin. Oman koiran hankkiminen vaati suunnittelua mm. opiskelijavaihdon takia ja sen vuoksi se siirtyikin neljällä vuodella. Onneksi kuitenkin käytin ajan hyvin ja pohdin eri rotujen välillä - päätyen kuitenkin tähän jästipäähän. Ajattelin, että kyllä siitä silti koulutan tottelevaisen. Pyh ja pah! Kyllä se perusjuttuja osaa, mutta yksi perusasia meillä edelleen tökkii; luokse tulo. Kesken lenkin Lumikki saattaa heittäytyä nurmikolle maaten eikä liikahda siitä kuin kyljelleen. Olen myös saanut hävetä silmät päästä juuri sen takia kun koira vain ei suostu tulemaan luokse... Noloa. Tähän varmaan joku koirankouluttuja osaisi sanoa jotain fiksuja kommentteja ja toiset taas haukkuisivat minut omistajana. Myönnän osittain epäonnistuneeni tämän suhteen, mutta uskallan laittaa osan syyn myös koiran niskoille. Omahan oli silti valintani. Pääasiallisesti koiran kanssa arki kuitenkin sujuu, en valita. 

Rodun valinnassa otin myös huomioon sen, että mahdollisesti Lumikin elinajan aikana saattaa tulla perheenlisäystä. Ostohetkellä oli vain minä ja koira. Mies tuli kuukautta myöhemmin kuvioihin ja diiliin kuului "kaksi yhden hinnalla". Nyt meidän perheeseen olisi tulossa se perheenlisäys ja jo koirankin suhteen odotan jännittävää, mutta erittäin vaativaa aikaa. En usko Lumpan olevan mustasukkainen huomiosta, onhan se nytkin omissa oloissaan. Mutta miten se suhtautuu lattialla ähisevään, itkevään, yöllä herättävää ja Lumpan röhkimiseen reagoivaan vauvaan... Se täytyy vain ottaa selvää. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Luulen koiran jo vaistonneen, että minussa on jokin erilailla, sillä se tulee yhä useammin viereeni rapsutettavaksi ja HALATTAVAKSI. Tätä se ei ole minunkaan omistajana antanut tehdä, paitsi nyt raskauden aikana. Samoin Lumikin kevään juoksua ei ole kuulunut. Kuulin kaverilta, että eräs toinen narttu oli jättänyt juoksut väliin ja ne tulivat vasta vauvan synnyttyä. Tiedä sitten kuinka tämä meidän kohdalla tai yleensäkin nartuilla pitää paikkansa. Tiedän vain, että Lumikki on omalla tavallaan seesteisempi - välillä! On sillä silti omat hetkensä.

Katsotaan, miten loppuraskaus Lumikin kanssa menee. Ja ennen kaikkea miten se vauva- ja pikkulapsiaika tulee menemään. Nyt Höntin kanssa iltalenkille!