Meillä on marraskuussa neljä vuotta täyttävä chow chow -rotuinen koira, Lumikki alias Lumppa, Mörri, Mötti, Hönni... Nallemaisesta ulkokuoresta moni vastaantulija on sanonut söpöksi ja kysellyt saako silittää. Chowi on kuitenkin vahtikoira. Lumikilla on erittäin vahvasti vahtiviettiä, joten joudun jokaisella kerralla selittämään ihmisille, ettei oikein sovi kävellä koiraa kohti käsi ojossa vaan antaa ensin koiran tulla haistelemaan. Lumikin röhinä ja röhkiminen (joo se kuulostaa ihan possulta!) ei yhtään auta siinä, että tämä ihminen loppujen lopuksi uskaltaisi silittää. Aina sama laulu: "tämä on vahtikoira, ei välttämättä anna silittää ja älä varsinkaan laita kättä koiran pään päälle". Monesti olen joutunut myös pienille lapsille selittämään, että tämä koira on se, joka pitää rosvot pois meidän kotoa. -"Niin, muttakun meidän Lilliäkin saa silittää ja halata". -"Niin varmasti saa, mutta Lumikki on vähän erilainen koira. Sen ei kuulu olla halattavana..." Tai mitä ikinä keksinkään sanottavaksi.
Lumikki alkukesästä 2014.
Chow chow -rotua kuvaillaan mm. seuraavasti:
"Chowi on lahjomaton. Chowi ei pidä ensitapaamisesta, jos toinen osapuoli on liian innokas. Älä odota orjallista tottelevaisuutta vaan hyväksy, että se on itsepäinen ja haluaa tahtonsa läpi. Mentyään omalle paikalleen makaamaan, se haluaa olla rauhassa. Chowi haluaa yksityisyyttä. Se on mestari itsehillinnässä. Esimerkkinä mainittakoon, että se makaa jossain omistajan tullessa kotiin. Se ei kenties reagoikaan kuin vasta vähän ajan päästä (eli se tervehtii kun sille sopii). "
Chowi yhdistyksen sivuilla tietoa rodusta: http://www.chowchow.fi/tietoarodusta
Olen nuorempana kohdannut kaksi chowia ja ihastuin rotuun jo silloin. Oman koiran hankkiminen vaati suunnittelua mm. opiskelijavaihdon takia ja sen vuoksi se siirtyikin neljällä vuodella. Onneksi kuitenkin käytin ajan hyvin ja pohdin eri rotujen välillä - päätyen kuitenkin tähän jästipäähän. Ajattelin, että kyllä siitä silti koulutan tottelevaisen. Pyh ja pah! Kyllä se perusjuttuja osaa, mutta yksi perusasia meillä edelleen tökkii; luokse tulo. Kesken lenkin Lumikki saattaa heittäytyä nurmikolle maaten eikä liikahda siitä kuin kyljelleen. Olen myös saanut hävetä silmät päästä juuri sen takia kun koira vain ei suostu tulemaan luokse... Noloa. Tähän varmaan joku koirankouluttuja osaisi sanoa jotain fiksuja kommentteja ja toiset taas haukkuisivat minut omistajana. Myönnän osittain epäonnistuneeni tämän suhteen, mutta uskallan laittaa osan syyn myös koiran niskoille. Omahan oli silti valintani. Pääasiallisesti koiran kanssa arki kuitenkin sujuu, en valita.
Rodun valinnassa otin myös huomioon sen, että mahdollisesti Lumikin elinajan aikana saattaa tulla perheenlisäystä. Ostohetkellä oli vain minä ja koira. Mies tuli kuukautta myöhemmin kuvioihin ja diiliin kuului "kaksi yhden hinnalla". Nyt meidän perheeseen olisi tulossa se perheenlisäys ja jo koirankin suhteen odotan jännittävää, mutta erittäin vaativaa aikaa. En usko Lumpan olevan mustasukkainen huomiosta, onhan se nytkin omissa oloissaan. Mutta miten se suhtautuu lattialla ähisevään, itkevään, yöllä herättävää ja Lumpan röhkimiseen reagoivaan vauvaan... Se täytyy vain ottaa selvää. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Luulen koiran jo vaistonneen, että minussa on jokin erilailla, sillä se tulee yhä useammin viereeni rapsutettavaksi ja HALATTAVAKSI. Tätä se ei ole minunkaan omistajana antanut tehdä, paitsi nyt raskauden aikana. Samoin Lumikin kevään juoksua ei ole kuulunut. Kuulin kaverilta, että eräs toinen narttu oli jättänyt juoksut väliin ja ne tulivat vasta vauvan synnyttyä. Tiedä sitten kuinka tämä meidän kohdalla tai yleensäkin nartuilla pitää paikkansa. Tiedän vain, että Lumikki on omalla tavallaan seesteisempi - välillä! On sillä silti omat hetkensä.
Katsotaan, miten loppuraskaus Lumikin kanssa menee. Ja ennen kaikkea miten se vauva- ja pikkulapsiaika tulee menemään. Nyt Höntin kanssa iltalenkille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti